POLAR 2016

Voiko radioamatöörileiri onnistua, jos paikalla ei ole yhtään kymmenien vuosien konkariamatööriä? Nuoret aikuiset todistavat, että hyvinkin onnistuu. Seuraa meitä iloiselle syysretkelle.

Nuorison leirillä ei ratsastettu keppihevosilla

Kesällä Hankasalmen leirillä pidettiin nuorison tapaaminen, jonne olivat tervetulleita kaikki jotenkin nuoriksi itsensä tuntevat. Siellä ideoitiin kaikenlaista toimintaa, ja erityisesti nuorten oma leiri sai innostuneen vastaanoton. Tällä kertaa ei leirikoulua, ei tiukkaa ohjelmaa eikä edes setiä.
Syksyn tullen leiri taisi monelta jo unohtua, mutta yhtäkkiä Kati, OH2FKX pommitti kaikkia nuoria ja teekkarikerhoja kutsulla: reilun kolmen viikon päästä olisi leiri, ja sinne olisi hyvä tulla. Kutsu ei valitettavasti ehtinyt lehteen, mutta bulletiiniin ja puskaradioon sentään.
Polar 2016 keräsi pikaisesta koollekutsumisesta huolimatta 15 hengen amatööriyleisön ikähaarukassa 21 v–34,95 v. Nuorisotoimikunnasta paikalle pääsivät Kati, OH2FKX ja Antti, OH6VA. Muilla toimikuntalaisilla ilmeni aivan kalkkiviivoilla henkilöön tai kulkuvälineeseen kohdistuvia terveysongelmia.

Tässä vastaanotetaan kahdeksankympin CW:tä. Keskittyneistä ilmeistä huolimatta juuri mitään ei kopitettu. Seuraavaksi annettiin: ”. -. — … .- .- … .-.- …. -.- —. – – .-.- .-.- …. ..”. Kati, OH2FKX, Tiiti, OH3HNY ja selustaa varmistamassa Otto, OH2EMQ. Kuva: Juha OH2EAN

Pikkubussilla Otaniemestä skutsiin
Leirin QTH, Keuruun Pihlajaveden leirisaari, oli monella tapaa sopiva pikkuiselle kokoontumiselle. Päärakennukseen mahtui hyvin sekä rakentelu- että ruokapöytä, eikä kenenkään tarvinnut miettiä, onko ruoka RoHS-yhteensopivaa. Ulkona oli puustossa valmiiksi sellainen aukko, että ison näköinen biimi mahtui kääntymään ilman moottorisahaa. QRM puuttui kokonaan, mikä oli Hervannan Ethernet-johtovyyhden keskellä asuvalle taivaallista. Edes leiriläisistä ei ollut häiriötä.
Metsän keskellä olevan järven saarella terahertsihäiriötkin olivat lähinnä itse aiheutettuja, ja kun laiturille meni pimeän tultua makaamaan, linnunrata loisti kuin elokuvissa. QTH:n ainoa puute oli se, että saari taisi sijaita vähän turhan lähellä mannerta ja vähän turhan pienessä vedessä, eikä sille jaksettu edes itse väärentää IOTA-numeroa.
Leirin osallistujat nostavat pikkumastoa, jonka päässä on yagi-antenni.
Ei, leiriltä ei workittu HF-EME:ä. Masto on vasta nousemassa. Huomaa mattoteline. Kuva: OH2EAN.

Nuorilta nuorille
Leirin ideana oli ”nuorilta nuorille” ilman vanhojen patujen apuja tai neuvoja (anteeksi nyt vaan kaikille vanhoille patuille). Itse hoidettiin kaikki suunnittelusta loppuraporttiin asti: ruoat, tiskit, saunan vesipumpun huolto; aseman kasaus, biimin kuljetus, rakentelupajat; esitelmät, demot ja hyvä seura. Laatu ei vähääkään kärsinyt ja kaikki osaaminen löytyi aivan omasta takaa. Sitä paitsi on helppoa innostua, kun joku omaan vertaisryhmään kuuluva esittelee jänniä asioita.
Vaikka leiripaikalla ei ollutkaan luentosalia, pidettiin silti muutama pieni esitelmä. Tuomas, OH3ERV puhui toistinten linkittämiseen käytettävän IP-verkon sekä internetyhteyden levittämisestä wifi-linkkijänteen yli. Radio Hamikin esitteli itseään ja houkutteli uusia toimittajia ja säätäjiä mukaan toimintaan.
Tatu, OH2EAT ja Oskari, OH2EHK kertoivat suunnittelemastaan QRP-SSB-radion rakennussarjasta. OH2TI:n kerhoillassa oli tullut sellainen puheeksi kolmisen viikkoa aikaisemmin. Sarja oli kuulemma ollut aivan hilkulla ehtiä leirille, mutta sitten piirilevyn tilauskustannukset alkoivat ajanpuutteen takia nousta pilviin. Paremman puutteessa leirillä rakennettiin sitten Pixieitä eli pikkuruisia neljänkympin QRP-CW-radioita.
Metallin työstöä
Antennirakennuspajoissa porailtiin ja sahailtiin. Yli jääneistä näteistä alumiiniputken pätkistä olisi saanut kivoja huiluja tai vaikka tuulikellon. Antennitkin olivat kivoja, 5 kpl 2 m / 70 cm yageja, pari slim jimiä ja yksi OCF-dipoli. Kivaa oli toki myös kuljettaa takakontillinen yageja kotiin etelään.
Eräs leiriläinen piti yön pimeinä tunteina oman antennipajansa ja sai kuin saikin OCF-dipolin lähes valmiiksi. Antennilankaa oli mitattu edellisenä päivänä riittävä pätkä, josta piti sitten katkaista kaksi eri mittaista viikseä. Tarkkoja mittoja ei ollut yöllä saatavilla, joten leiriläinen päätti jättää katkaisemisen aamuun, mutta kiinnitti kuitenkin vaijerin molemmat päät jo valmiiksi keskikappaleeseen – sitten aamulla vain mitattaisiin sopiva pätkä ja katkaistaisiin.
Lukija! Pysähdy hetkeksi ja kuvittele mielessäsi itsensä kanssa hiukan solmussa oleva vaijerivyyhti, jonka päät on yhdistetty toisiinsa. Anonyymi leiriläinen vietti pitkän aamupuhteen löysäten ja kiristäen vyyhtiä niin, että sai sieltä lopulta pujoteltua OCF:n lyhyemmän viiksen verran lankaa (14 m). Kun lanka lopulta saatiin katki, viimeistely kävi aika reippaasti.
Rakentelu menossa.
Teekkarien tuomaa säätämöä hyödyntävät Antti, OH6VA; Tomi, OH4EVX ja Ismo, OH2FTG. Taustalla rakennetaan V/UHF-yageja. Kuva: OH2EAN.

Ainoaa oikeaa radioamatööritoimintaa
Reetta, OH1EBO esitteli radiosuunnistusta ja oli tuonut kalustoakin mukanaan. Tällä kertaa suunnistus oli foxoring: fox + orienteering. Rastit oli merkattu kartalle summittaisesti, ja sadan metrin päässä rastista alkoi kuulua jatkuva piipitys. Lopullinen etsiminen tehtiin sitten suuntimalla. Yksi innostui juoksemaan radan, mutta loput kävelivät. Viimeiset hakivat pimeän tultua ketut pois tunnelmallisella yösuunnistusmatkalla.
Foxoring kirvoitti osallistujilta paljon kiitoksia. Sunnuntairetkeilijän suunnistamisessa hauskin puoli on se, kun saa kävellä metsässä suunnilleen rastin tietämille, mutta itse rastin haeskelu ties mistä ”pohjoiten kiven eteläsivulta” on tuskallista. Nyt ärsyttävä loppuvaihe korvautui tieteellisellä metodilla.
Leiriviikonloppuna järjestettiin SAC-kilpailu, jossa OH6C sijoittui jonnekin sijan Ö tietämille. Jotkut tiesivät kisan säännöt ja jotkut eivät – ”Mitä se kyseli, your number please? Pitääkö sille nyt antaa joku 0700-599599?” Muutama muukin kuso pidettiin ja jopa kahdeksankympin CW:tä workittiin. Eräät virittivät radion kettutaajuudelle ja rupesivat siellä kutsumaan, ja metsässä CW-taidoton suunnistaja häkeltyi, sekosiko kettu.
Henkilökohtaista
Itse ilmoitin heti kesäleirillä lähteväni nuorison leirin keittiöorjaksi. Tämä toteutuikin – ja arveluideni mukaan hyvällä tavalla. On nimittäin olemassa keittiöön sitovaa orjuutta ja sitten sitä parempaa tyyppiä, jossa orja saa vapaasti piiskuroida muita.
Annetaan muutama valaiseva esimerkki: Minun ei tarvinnut kertaakaan koskea tiskikoneeseen, vaan tiskit hoituivat jotenkin itsestään. Kun tulin venähtäneeltä saunomissessiolta päärakennukselle, etukäteen valmistamani lättytaikina paistui kovaa kyytiä. Roskatkin joku vei. Muistakaapa kaikki tämä, kun seuraavan kerran menette kerhon leirille.
Lauantaiaamuna huomattavasti ennen aamiaista herättyäni mietin, miksi olen niin iloisella mielellä. Että esitänkö nyt jotain roolia vai mistä on kyse, kun hymyilyttää. Hetken asiaa pohdittuani totesin, että kyse taitaa olla siitä, että leirillä on kivaa – on hienoa tavata uusia ja vanhoja kavereita, on kivaa puuhastella jotain amatöörimäistä, on mahtavaa kun homma toimii. Sitä paitsi tapahtumissa on yleensä hauskempaa olla jotenkin töissä kuin pelkkänä vastaanottajana.
Mitä ensimmäisen nuorisoleirin jälkeen?
Ilman leirinjohdon erillistä käskyä leiriläiset alkoivat jo spekuloida tulevaa toimintaa. Mitä niinkutsuttu nuoriso voisi harrastaa keskenään? Miten jatkossa voitaisiin pitää yhteyttä, varsinkin, kun useimmilla kerrostaloasujilla ei ole tilaisuutta osallistua HF-rinkuloihin keskellä päivää? Ainakin seuraava leiri järjestetään ja otetaan mukaan myös alaikäiset. Jotkut olivat jo kovaa vauhtia lähdössä aktivoimaan kansallispuistoa. Olihan Pixiet rakenneltu ja niistä saisi ulos huimat 500 mW kunhan jaksaisi kantaa rinkallisen 9 voltin paristoja matkaan.
Huhupuheiden mukaan ensi keväänä on uusi nuorisoleiri, jonne otetaan vapaaehtoisia järjestäjiä mukaan tiimiin. Ehkä nuoriso löytää toisensa myös ensi kesäleirillä – järjestetäänkö nuorisolle omat iltamat, perustetaanko nuorisokylä vai vallataanko Radio Hami? Niin tai näin, minä ainakin olen mukana.
Artikkeli on julkaistu Radiamatöörilehdessä 11/2016
Teksti: Tiiti OH3HNY

Jaa sosiaalisessa mediassa / Share in social media