Radiotekniikan taitajan taipaleelta

Erkki ”Eki” Koivukangas, OH2OV radioamatööriasemallaan. Eki oli Järvenpään Radioamatöörit ry:n perustajajäseniä, ja tunnus OH2OV on silloin tällöin kerhon erityiskäytössä. Kuva: SRAL:n arkisto.

 
Erkki ”Eki” Koivukankaan, OH2OV (1917-1984) korkeatasoisista radiotekniikan kirjoituksista saatiin nauttia RA-lehden alkuvuosista lähtien. Eki teki elämäntyönsä radio- ja tv-alan yrittäjänä ja ammattilaisena Järvenpäässä. Tämän lisäksi hän antoi paljon aikaa radioamatööriharrasteelle: erityisesti antennit ja lähettimet olivat hänen vahvaa aluettaan. Monet radioamatöörilaitteet, varsinkin vastaanottimet, saivat jatkoaikaa ja lisää herkkyyttä Ekin asiantuntevassa käsittelyssä.
 
Eki sai ensimmäisen ra-lupansa jo ennen sotia suorittaessaan varusmiespalvelusta Viipurin Viestirykmentissä 1938, jossa hän suoritti I lk sotilasradiosähköttäjätutkinnon. Kuten niin monen nuoren miehen kohdalla, sota katkaisi omat suunnitelmat vuosiksi eteenpäin. Erkki palveli jatkosodassa Reino Hallamaan johtamassa radiotiedustelussa, MOTOssa, moottoroidussa radiotiedusteluosastossa.
 
Suunta-antennit kiinnostivat: aivan ensimmäisiin kokeiltuihin ja esiteltyihin kuului ”ZL Special Beam”, joka on julkaistu RA:ssa 6/1951. RA:ssa 1/1953 Ekin esittelemä ”The G4ZU Compressed Beam” oli oman aikansa suosikki pienen kokonsa ja hyvien tulostensa ansiosta. Antennin koko on 20 m:llä niinkin pieni kuin 2 x 3 m! Eki palaa kaksielementtiseen taittodipolibeamiin (W8MGP) RA:ssa 6/1954 laajassa ja yksityiskohtaisessa artikkelissa, jossa annetaan mitat kolmelle eri ratkaisulle. Lopuksi Eki kertoo antennin käyttökokemuksista ja vertailusta muihin antennityyppeihin. Kolmen alueen suosittu suunta-antenni G4ZU-minibeam on esittelyvuorossa RA:ssa 5/1956.
 
OH2OV:n suunnittelema ja rakentama SRAL:n lähetin on esitelty RA:sa 3/1957. Se edustaa oman aikansa suomalaista ”home-made” -huippua, elettiinhän vielä tukevasti putkiradioiden aikaa, ja puolijohderatkaisut antoivat vielä odottaa itseään. Lähettimen perusvaatimuksia olivat mm. max 200 W inputteho; AM, NBFM ja CW; audioleikkuri; TVI- ja BCI-suotimet; kaikki bandit; pöytärakenne ja mahdollisimman yksinkertainen nappulatekniikka. Kaikki nämä täyttyivät ja vähän enemmänkin. – SRAL:n lähetin oli Ekin mestarityön näyte.
 
Tämäkin on klassikko: kolmen alueen cubical quad, jonka Eki esitteli RA:ssa 9/1958. Tämän jälkeen bambuvapojen menekki kasvoi Suomessa ja OH-asemien signaalitasot nousivat maailmalla. Antenni aiheutti niin paljon kyselyjä, että Eki painatti antennin mitat QSL-korttiinsa, josta halukkaat ne kopioivat. Tämän kirjoittaja oli yksi antennin rakentajista syksyllä -58 ja kyllä on todettava, että DX-maiden metsästys muuttui kertalaakista. Harvinaisuus tuli 50 watilla usein yhdellä kutsulla kasan päältä!
 
Reino Janhunen, OH2HK

Jaa sosiaalisessa mediassa / Share in social media