YOTA 2016 – Matkapäiväkirja

YOTA 2016 pidettiin tänä vuonna 16.-23. heinäkuuta, jolloin noin 100 osallistujaa 30 maasta kokoontuivat Itävallan kauniisiin vuoristomaisemiin Wagrainiin, Salzburgin eteläpuolelle.
Tässä on lyhyt matkapäiväkirja Suomen tiimiltä, jossa mukana tänä vuonna olivat Anu OH6ME, Niko OH5CZ, Kati, OH2FKX ja tiimin vetäjänä Antti, OH6VA.
Lauantai 16.7.
Nikon herätyskello soi kahdelta aamuyöllä. Nopea aamupala ja aamukahvit ja sitten kohti Helsinki-Vantaata. Joukkue tapasi toista kertaa lähtöterminaalin edustalla. Lento lähti kohti Saksaa, jossa vaihdoimme konetta matkalla Salzburgiin. Matka sujui leppoisasti ja lentokentältä meidät nouti ryhmä paikallisia amatöörejä, jotka meidät lopulta bussilla kuskasivatkin määränpäähän, Jugendhotel Oberwimmiin, Wagrainiin. Kirjaimellisesti heti päästyämme kohteeseen menimme kuuntelemaan esitelmää SDR-radioista, nimittäin ehdimme ainoastaan jättää matkalaukut vastaanottoon. Sen jälkeen asetteuduttiin huoneisiin ja oli päivällisen aika. Vielä myöhään loppuillasta ohjelmassa oli YOTAn hengen mukainen tutustumisleikki yhdessä ulkona.
Sunnuntai 17.7.
Ensimmäinen aamu alkoi herätyskellon soidessa kello 06:45. Ensin perinteiset aamurutiinit, jonka jälkeen mentiin aamupalalle. Aamupäivällä ohjelmassa oli HF- ja VHF-antenneiden rakentelua ja ensin rakensimme 10 m:lle “keinokuorman”, sitten VHF:lle päästä syötetyn dipolin. Iltapäivällä ohjelmassa oli esitelmiä WSPR:stä [wsprnet.org] ja meteorisironnasta (meteor scatter), joiden workkiminen kuuluikin oleellisesti leirin ohjelmaan. Esitelmät olivat mahtavia. Näiden jälkeen koitti päivällisaika ja myöhemmin illalla lopulta koittikin kaikkien odottama Intercultural evening.

WSPR-työpaja. Kuva: OëVSV & HAM-YOTA.

Intercultural evening on jokavuotinen perinne YOTA-leireillä, jossa kaikki osallistujamaat kerääntyvät yhteen esittelemään maansa kulttuuria kansallislippunsa sekä maalle ominaisten ruokien ja juomien avulla. Suomen tapauksessa mukana oli salmiakkia, ruisleipää, Fazerin sinistä sekä uudempana yllätyksenä ruisnachoja. Annoimme myös osallistujien kokea suomalaisten aamutuskaa keittämällä heille maistettavaksi suomalaista suodatinkahvia. Muuten tarjolla oli kaikkea ruotsalaisten tutusta mätitahnasta slovenialaisten Karstin kautta hollantilaisten stroopwaffeleihin. Pian virallisen osuuden jälkeen yksi jos toinenkin poistui nukkumaan, sillä aikaisten aamujen aiheuttama väsymys vaati veronsa. 
Maanantai 18.7.
Aamu alkoi edellisen päivän tapaan 06:45. Aamiainen 07:30, jonka jälkeen kokoonnuimme pikkupalaveriin päivän aiheista. Ensin ohjelmoimme HAMnettiä. Tämän jälkeen oli vuorossa yhteydenpito avaruusasema ISS:lle (International Space Station). Niko ja Anu pääsivätkin esittämään kysymyksen avaruusasemalle. Tämän jälkeen ohjelmoitiin APRS:ää. Pienien vaikeuksien jälkeen tässä onnistuttiin ja OE/OH5CZ-10 näkyi kartalla.
Anu, OH6ME, kysyi astronauteilta pystyvätkö he mittaamaan ajankulun hidastumista, kun liikutaan suurella nopeudella. Kuva: OëVSV & HAM-YOTA.

Tiistai 19.7.
Niko aloitti aamun aikaisin, jo vähän neljän jälkeen menemällä workkimaan, saldona muutamia kymmeniä yhteyksiä ennen aamupalaa. Aamupalan syötyämme pakkasimme eväät ja lähdimme linja-autolla kohti Hohenwerfenin keskiaikaista linnaa. Linna oli hieno paikka! Siinä samassa esiintyivät linnan metsästyshaukat ja pidimme pienen 2 metrin FM-kisan. Linnalta jatkoimme matkaa kohti maailman suurinta jääluolaa, Eisriesenweltiä, joka oli varsin korkealla ja jonne pääseminen vaati pientä patikointia. Luolan kävelykierros oli noin 2 kilometriä pitkä. Jäätä oli tietysti paljon ja lämpötila lähes pakkasen puolella. Jääluolalta palattuamme Wagrainiin söimme päivällisen ja loppuilta menikin workkimisen ja illanvieton merkeissä.
Keskiviikko 20.7.
Pojat heräsivät vasta 07:30, koska edellinen ilta oli taas päässyt venähtämään pitkäksi. Aamupalan jälkeen oli pieni hetki aikaa workkia. Päivä olikin taas aika perinteinen esitelmäpäivä, sillä tänään tänään ensimmäisessä workshopissa ohjelmoimme Raspberryyn DV4mini-ohjelman, jolla Pi’n voi liittää DMR-verkkoon. Päivän toinen esitelmä kertoi Winlinkistä, jolla voi lähettää sähköpostin kaltaisia viestejä radioverkkojen yli.
Torstai 21.7.
Torstai oli toinen hyvin toiminnallinen päivä. Aamupäivällä oli ohjelmassa vuoren valloitusta. Kunkin osallistujan valittavina oli kolme vuorta, helposta vaikeaan, joista yksi, Sonntagskogel, kuului Summits On The Air-ohjelmaan [sota.org.uk]. Pidimme myös keskenämme 2 metrin ja joidenkin HF-bandien yhteyksiä. Iltapäivällä taas esitelmän aiheena oli matkapuhelinverkkojen tekniikka. Esitelmä oli hyvä, mutta aika yksityiskohtaisena se laittoi monen leiriläisen keskittymisen koetukselle.
Illalla päivällisen jälkeen oli “Off air contest (ssb)”. Nimensä mukaisesti kyseessä oli kontesti pelkällä AF:llä. Leiriläiset menivät ruokasaliin, jossa oli kolme pitkää penkkiä. Jokainen penkeistä vastasi eri bandia ja sääntöjen mukaan voit pitää yhden yhteyden huutamalla CQ:ta penkiltä, jonka jälkeen on vaihdettava paikkaa. Kilpailun järjestäjät pitivät huolta totuudenmukaisista olosuhteista järjestämällä riittävän määrän QRM:ää ja huuto oli salissa kova!
Perjantai 22.7.
Aamupäivällä vuorossa oli viimein Suomen tiimin ikioma ohjelma, tuttavalliselta nimeltään legoleikki. Se on pareittain tehtävä harjoitus, jossa parista kummallakin jäsenellä on radio sekä samanlainen setti legopalikoita. Ensimmäinen parista rakentaa palikoista jotakin ja yrittää saada parin toisen jäsenen rakentamaan palikoista tismalleen samanlaisen rakennelman käyttäen vain radiota kommunikointiin.
Ohjelma vuorotti kettujahtia ja pienten aikataulusekaannusten vuoksi oli hieman pettymys, että aluksi osallistumassa oli vain kolme tiimiä. Osa järjestävästä tiimistä lähti itsekin kettujahtiin, mutta loppujen lopuksi aamupäivän kuluessa osallistujamäärä kipusi ylös ja ohjelma sai hyvin paljon positiivista palautetta. Illalla viikon ohjelmanumeroista oli jäljellä enää kaikkien rakastamat ja vihaamat läksiäiset.
YOTA-tapahtuman osallistujat. Kuva: OëVSV & HAM-YOTA.

Lauantai 23.7.
Lähtöpäivänä oli mahdollisesti kaikista kiireisin aamu koko viikolla, sillä lentokentälle kaikki kerralla vievä bussi lähti aikaisin aamulla. Lentokentälle saapumisen jälkeen kiireys tosin vaihtui puuduttavaan odotteluun ja tiimi odottelikin hulppeasti reilut yhdeksän tuntia ennen lähtöä Salzburgista. Huonomminkin olisi voinut käydä, sillä loppujen lopuksi brittien tiimi juuttui koko seuraavaksi yöksi Frankfurtiin. Viimeisetkin suomalaiset olivat onnellisesti kotona sunnuntaiaamuna noin kello 6.
Artikkeli on julkaistu Radiamatöörilehdessä 10/2016
Teksti: OH-tiimi