Elektroniikan moniasiantuntija ja taitaja
Työtoveruutemme Ramin kanssa alkoi v. 1970, kun pääsin silloisen OH2BV:n suosituksesta kesätöihin Philipsin ammattielektroniikkaosastolle. Ramista tuli fysiikan opiskelijalle läheinen työtoveri ja tuutori teollisuuselektroniikkaan ja mittalaitteisiin.
Ramilla oli jo muutamien vuosien kokemus ja näkemys ammattielektroniikan asioihin. Ramilla oli työtehtävissä matalalentoa melkein kaikkina viikkoina maanantaista perjantaihin, joten sain melko vapaasti lainata hänen työpistettään toimipaikallamme Mankkaalla.
Työtehtävämme olivat Philipsin ammattielektroniikkaan liittyviä. Kenttätöitä oli erittäin paljon. Osaston työtehtävistä kiireisimpiä olivat teollisuuden suurjaksokuumentimien korjaukset ja käyttöönottotehtävät, betoni- ja asfalttiasemien punnitus- ja annostelujärjestelmien huolto- ja käyttöönottotehtävät, paperitehtaiden paperiratojen kireysmittaukset ja hakesiilojen pinnankorkeusautomatiikat. Kiireellisiä olivat myös sahalaitosten lajitteluautomatiikat ja voimalaitosten generaattoreiden värähtelymittaukset. Ramin Corolan mittariin kertyi 70000 km vuodessa ja kotiin palatessaan täytyi Ramin melkein sanoa Mirja-vaimolle, OH2DI:lle, kädestä päivää.
Rami tuntui selvästi helpottuvan, kun sai tehdä rauhallisessa tahdissa varsinaisen työpöytänsä ääressä mittalaitteiden huoltotöitä. Runsaista työkilometreistä huolimatta Rami kävi silloin tällöin osallistumassa Corolalla suunnistustarkkuusajoihin.
Jo vuonna 1970 Rami oivalsi, mikä merkitys tuli olemaan juuri kehitetyillä Intelin 4000-sarjan ensimmäisen sukupolven mikroprosessorilla. Siihen aikaan käytössä olivat hybriidimoduulit ja diodilogiikkaan perustuvat issukat. Sahalaitosten automatiikoissa oli käytössä erikoisenlaatuisia kuulamuisteja ja myös kehittyneempiä ferriittirenkaista kudottuja muisteja. Kuulien pomppiminen kuulamuistissa oli todella kiehtova näky, kun Ramin kanssa kävimme noissa laitoksissa huoltomatkoilla.
Ramilla oli positiivinen henkilökemia syntymälahjana ja silmäkulmassa aina iloinen pilke. Hän vaihtoi työpaikkansa enemmän radiotaajuiseen suuntaan – hamssien silloin tunteman KoMa:n huoltopäälliköksi.
Ramin positiiviset luonteenpiirteet tulivat yleisesti tunnetuiksi KoMa:n huollossa käyneille hamsseille ja puhelimiaan korjauttaville ULA-taksien kuskeille ja LA-puhelimien omistajille. Kävijöitä huollossa riitti ja Donna Susannalta liikeni aina aikaa kertoa laitteiden ja järjestelmien tekniikoista.
Leppävaaran uimahallissa kokoontui kerran viikossa uimaporukka (snorkkelisukeltajaporukka). jossa Donna oli aina innolla mukana. Hän taisi olla peräti kokoontumisen primus motor. Aktiivijäseniä olivat myös BHL Rami, BMO Kalle, Kalja Faari Esko, BLU Pekka, Putte ja allekirjoittanut. Kahvihetki uimisen jälkeen kuului aina tapahtumaan ja se kruunasi Leppävaaran uimahallireissun.
Kerran uimaporukka päätti mennä sydäntalvena koettelemaan hamssi-selviytymistämme luonnossa pakkasen kourissa. Perustimme telttaleirin ilman mitään lämmitysmahdollisuutta Nuuksionpään lumiseen pakkasmaastoon ja workimme sieltä omatekoisen aggregaattini sähköistämänä. Ei silloin vilunväristykset haitanneet. Leirin ohi hiihtäneet ulkoilijat olivat hieman ihmeissään kohdatessaan pakkasessa lumimaastossa puolijoukkueteltan, josta kuului piipitystä.
DS-Rami harrasti myöhemmin märkäpukusukellusta ja viihtyi maastossa leiriytyen, kuten BHL-Ramikin. Siis useammankin kerran lumimaastossa leiriytymistä.
Muutama työturnee tehtiin yhdessä ja niistä jäi mieleen hauskoja yksityiskohtia. Kerran olimme Kirjapaino Savossa, koska siellä valmistettavien HPY:n puhelinluetteloiden varmistusprosessissa oli ongelmaa. Luetteloiden selän liimaus pikakuivattiin suuritehoisen suurjaksokuumentimen anodipiirin kuuluvassa ulostulon pitkässä kondensaattorissa, jonka RF-kentässä luettelot kulkivat alapuolella olevan hihnakuljettimen kuljettamana ja jossa niiden selkäliimauksen piti kuivua.
Radan loppuosalla luettelot syttyivät kuitenkin satunnaisesti palamaan. Rami oivalsi kokemuksen perusteella ratkaisun asiaan. Hän taiteili radan loppupäähän kupariluiskasta eräänlaisen stubin, jolla pitkässä kondensaattorissa kenttävoimakkuus laski tai laski erityisesti radan stubipäässä.
Laitoksen sähkömies seurasi sivusta korjauksen kulkua ja pähkäili, että eihän noin voi missään nimessä tehdä, sillä sehän on sähkölle täydellinen oikosulku. Sähkärille täytyi pitää pieni oppitunti suurjaksojen ominaisuuksista.
Työtehtävämme erkaantuivat omille tahoillemme 80-luvulla, kun talonrakennusprojekti vei aikani. Ramista kuulin myöhemmin yhteisten ystäviemme kertomana, että hän oli aloittanut teräsveneen rakennusprojektin. Kuulin myös, että hän koodasi menestyksellisesti merenkulkijoille softaa ja purjehti ja oleskeli niissä merkeissä Välimerellä.
Kuvat OH2BHL.
Työ- ja harrastuskollega Donna Susannaa muisteli Risto, OH2BT.