Old Timer Väinö Kalevi Lehtoranta (s. Virtanen), OH2LX kuoli vaikeaan sairauteen 16.9.2012 Heinolassa. Hän oli syntynyt Helsingissä 28.7.1932. Hän oli kuollessaan 80-vuotias.
Väinön elämänpolun alku ei ollut helppo, sillä hän menetti äitinsä yksivuotiaana ja isänsä yhdeksän vuoden ikäisenä. Hän joutui sijaisperheeseen holhottina. Tämä ei lannistanut Väinöä, vaan hän aloitti säännölliset ansiotyöt jo 13-vuotiaana lehti- ja kirjapainoalalla. Työuraa kertyikin sitten kaikkiaan lähes 50 vuotta.
Varusmiespalvelukseen Väinö meni Santahaminaan v. 1952 ja suoriutui IT-koulun viestilinjalta priimuksena ja toimi siellä mm. sähkötyksen opettajana. Hamssitutkinto meni sujuvasti läpi v. 1953 ja Väinö sai luvan ja asematunnuksen OH2LX. Ruotukaveri Helge Granberg, ex OH2ZE oli hyvänä tukena harrastuksessa ja myöhemmin työelämässä, sillä Helge järjesti Väinön IBS:n (International Broadcasting Service) palvelukseen vv. 1959-64 legendaarisen George Jacobsin, W3ASK alaiseksi radiotarkkailun, radioaaltojen etenemisen ja tahallisen radiohäirinnän asiantuntijaksi.
Pääasiallisen elämäntyönsä Väinö teki Yleisradion mittausasemalla Laajasalossa ja Jokelassa vv. 1964-93. Työura alkoi siitä, kun Yleisradio halusi valmiiksi koulutetun radiotarkkailijan palvelukseensa. Siinä paneuduttiin seuraavina vuosikymmeninä miltei kaikkeen, mikä aiheutti sähkömagneettisia häiriöitä ja oli mitattavissa. Pidettyään lentolupakirjoja ja IFR- ym. kelpuutuksia voimassa, myös sivutoimiselle mittauslentäjälle oli runsaasti käyttöä kansainvälisten kampanjoiden puitteissa jo v. 1972 alkaen. Vielä vv. 1995-96 Väinö lensi vaativia DGPS-majakkamittauslentoja Merenkulkuhallitukselle. Hän lensi erilaisia mittauslentoja kaikkiaan yli 500 tuntia.
Amatööribandeilla Väinö oli alkuaikoina ahkerasti sähkötyksellä. Työelämän vuosina workkiminen jäi vähemmälle ja huomio keskittyi radiotaajuuksien seurantaan, etenemisilmiöihin ja häiriöiden tarkkailuun. Näistä aiheista Väinö kirjoitti ahkerasti ja asiantuntevasti mm. Radioamatööri-, Radiomaailma- ja Radiot-lehdessä. Väinö sai myös ansaittua tunnustusta osaamisestaan. SRAL palkitsi Väinön Jäämaan 1997 ja Lindellin 2001 palkinnolla. Hän sai Suomen radiohistoriallisen seuran kirjoittajapalkinnon kahdesti, vv. 1999 ja 2006. Hänet kutsuttiin Suomen radiohistoriallisen seuran kunniajäseneksi v. 2006.
Väinö Lehtoranta oli kysytty ja pidetty luennoitsija omilla erityisalueillaan. Hän luennoi SRAL:n, SRHS:n ja SDXL:n tilaisuuksissa ja mm. 125 lentokurssilla, TKK:lla, AEL/INSKO:ssa, YLE:ssä, aikuis- ja ammattiopistojen kursseilla ym. Luentomonisteita ja piirtoheitinkalvoja syntyi satamäärin. Omia julkaisuja: Ilmailun radio- ja tutkajärjestelmät 1977 ja GPS-opaskirja 1994.
Väinö oli omien saavutustensa suhteen jokseenkin vaatimaton, vaikka hänen tietojaan ja taitojaan arvostettiin ulkomaita myöten. Hän oli mm. v. 1993 lähtien IARU:n Aurora-koordinaattori ja v. 1996 lähtien RSGB:n etenemisilmiötä tutkivan työryhmän ulkojäsen. Hänen asiantuntemustaan käytettiin myös mm. erilaisissa mittausprojekteissa telehallinnon, ilmailun, merenkulun ja muiden viranomaisten kanssa.
Väinölle mieluinen musiikkiharrastus alkoi sotien jälkeen Puistolan poikabandeissa klarinetilla ja jatkui sitten läpi elämän harmonikansoitolla mm. erilaisissa radioharrastajien tilaisuuksissa. Monet ovat olleet ne SRAL:n kesäleirit, joissa Väinö ja kumppanit ovat viihdyttäneet iltanuotiolla istuvia tunnelmallisella musiikillaan. Nuotio on hiipunut, ja soittaja on vaiennut. – Muistelemme OT Väinöä lämmöllä.
Reino Janhunen, OH2HK