Raimo Kalervo ”Raiski” Lehto (1933-1977) oli nuoruusvuosieni paras urheilu- ja radioharrastuskaveri Porvoossa vv. 1945-1950. Olimme molemmat Porvoon Weikkojen nuorjäseniä. Yhteiset harrastukset jäivät, kun muutin 1950 Jyväskylään.
Raimo asui Vesitorninkadulla vanhassa puutalossa ja minä puolestani Porvoon eteläosassa Pellingintien varressa omakotitalossa nimeltään Fagerin huvila, rakentajansa mukaan. Välimatkaa meillä oli n. 1,5 km, joka taittui jalan tai polkupyörällä.
Joskus kevättalvella 1947 teimme Raimon kotitalon vintiltä varsinaisen radiomiehen aarrelöydön. Muiden tavaroiden ja pölyn alta paljastui kolme vanhaa radiovastaanotinta jostain 1920-/30-luvulta. Tekniikasta päätellen suoria koneita, putkia 2-3-kpl. Nyt ryhdyimme radiomiesuramme ehkä tyhmänrohkeimpaan tekoon: kun emme saneet mielestämme riittävästi puhtia vanhoihin vehkeisiin, aloimme lisätä suoraan hehkutettujen putkien hehkujännitettä, kunnes tapahtui kirkas välähdys, ja niin sen putken historia oli siinä. Hehkulanka poikki ja sillä siisti. Tämä oli ensimmäinen tapaus opintiellä ”polta ja paukuta” -sarjassa!
Myöhemmin keväällä 1947 ryhdyimme Raiskin kanssa kuuntelemaan kotimaan AM-liikennettä 40 metrin bandilla. Lehdoilla oli hyvälaatuinen Telefunken kotivastaanotin ja siinä kunnon ulkoantenni. Pian tulivat tutuiksi niin Seinä-Imppa, OH6NF, oppikoulun opettaja Seinäjoelta kuin paikallinen hamssi Tauno Lilja, OH2PB, entinen laivaradiosähköttäjä ja radioliike Tähden omistaja Jokikadulta sekä lukemattomat muut neljän kympin radiopersoonat. Ennen pitkää tunnistimme koko joukon OH-ukkeleita puheen, puheenparren tai lähetteen laadun perustella.
Polkumme erkaantuivat, kun muutin perheen ja opintojen perässä Jyväskylään 1950. Raimo meni koulutien päätyttyä laitosmiehen oppiin WSOY:lle. Kuinkas muutenkaan, sillä vanhemmat olivat jo Sörkän leivissä. Pidimme yhteyttä satunnaisesti. Raimo oli perustanut perheen, ja elämä oli jo vakiintunut, kunnes kesällä 1977 sain tiedon, että Raimo oli hukkunut kalastusmatkalla Porvoon saaristossa. Tieto nuoruudenystävän menetyksestä kosketti syvältä; yhteiset muistot nousivat pintaan.
Reino Janhunen, OH2HK