YOTA 2018 Etelä-Afrikassa – kaukana innostavaa tekemistä ja yhteistyötä

Jo kahdeksatta kertaa järjestettävä nuorten radioamatöörien Youngsters On The Air eli YOTA -tapahtuma järjestettiin tänä vuonna kaukana Johannesburgissa, Etelä-Afrikan suurimmassa kaupungissa. Tapahtuma kokosi yhteen tiimejä tuttujen Euroopan maiden lisäksi myös useammasta Afrikan maasta sekä Yhdysvalloista. Mukaan mahtui koulutusta, rakentelua, pitkiä päiviä, uusien ja vanhojen ystävien tapaamista, sekä safari!
Kun tapahtuma alkoi keskiviikkona, allekirjoittaneiden matka kohti päiväntasaajan toista puolta alkoi jo maanantai-iltana. Lennoilla Dohan kautta saimme nauttia Qatar Airwaysin kuulusta palvelusta, joka oli niin hyvää että matkaliput tarkastettiin jokaisen koneeseennousun yhteydessä vähintään neljä kertaa. Dohan kaupunkikierros paljasti maan uskomattoman vaurauden, ja kun yölläkin ulkona oli 38 astetta, olo oli kuin kävelisi puolilämpimään saunaan rakennetulla Manhattanilla. Qatar ei kuulu CEPT T/R 61-suositukseen, joten harmillisesti siellä radiot oli pidettävä kiinni. Sikäläisissä määräyksissä yllätti, että perusluokkalaisille, jotka saavat liikennöidä vain kahdella metrillä ja 70 senttimetrillä, ei jaeta kutsuja ollenkaan.
Aamun valjettua yölennon jälkeen Johannesburgissa O. R. Tambon lentoasemalla ensimmäisenä huomion kiinnittivät tasaisuus ja etenkin kuivuus. Kaikkialla maa oli kellertävää ja pölypilvet leijailivat sinne tänne. Lentoasemalta poistumisen jälkeen näki, kuinka jokaista itseään kunnioittavaa kiinteistöä kiersivät ominaiset muurit sähköaitoineen – kaikkien paikkojen läpi ei ollut turvallista ajaa, saati pysähtyä. Muuri ja sähköaita kiersivät myös hotelliamme, joka oli pienehköistä 2-kerroksisista rakennuksista koostuva kylä. Huoneet olivat hyviä ja perusmukavia, mutta lattia oli jääkylmä. Hotellista löytyi monen yllätykseksi sauna, jonka Suomen ja Ruotsin tiimien testauksen jälkeen todettiin olevan varsin lähellä esikuvaansa.

ZS9YOTA aseman antennit.

Ensimmäisenä leiri-iltana pidettiin monien mielestä eräs rakastetuimmista leirin tapahtumista, Intercultural Evening, jossa kaikki tiimit tuovat tarjolle omille mailleen tyypillistä ruokaa ja juomaa ja uusiin makuihin tutustumisen lomassa tutustutaan myös uusiin ihmisiin. Pitkä matka ja elintarvikkeiden maahantuontirajoitukset näkyivät pöydissä selvästi aiempaa juomapainotteisempana tarjontana. Tuontirajoituksien toimintaa kyllä ihmeteltiin, sillä brittitiimi valitteli esittelyssään tuikitavallisen Twinings-pussiteensä tulleen takavarikoiduksi samaan aikaan, kun toinen eurooppalainen tiimi taas kuljetti muina miehinä paikalle useampikiloisen kokonaisen kinkun.
Ruoka itse leirillä oli yllättävän länsimaista, jopa hyvin karjalanpaistin tapaista liharuokaa oli joitakin kertoja tarjolla. Hedelmät olivat todella maistuvia ja niitä oli tarjolla usein. Paikalle tyypillinen, mutta muualla maailmassa tuntematon ruoka pap on maissista tehtyä vaaleaa puuroa, jonka koostumus muistuttaa kovaa perunamuusia.
Tapahtuman ohjelmassa ei oltu tänäkään vuonna säästelty ja tekemistä oli joka päivä puoli seitsemästä alkaen aina kello 22 asti – kaukana olivat Italian ajat. Uutena asiana mukaan YOTAan oli otettu Train the trainer, “kouluta kouluttaja” -työpaja, jonka tarkoituksena oli aktivoida osallistujia miettimään harrastuksen nuorisotoimintaa, ongelmia ja ratkaisuja omien maidensa näkökulmista ja kannustaa järjestämään pienemmän mittakaavan kansainvälisiä nuorisoleirejä.
Kuten asiaan kuuluu, tapahtumassa oli oma erikoisasemansa, ZS9YOTA. Kovin moni ei asemaa valitettavasti kuitenkaan saanut lokiinsa, siitä pitivät huolen Etelä-Afrikan pohjoisesta pallonpuoliskosta kovasti poikkeavat radiokelit. Harmillisesti myöskään workkimiselle ei oltu annettu aikataulussa ollenkaan erillistä aikaa. Lyhyen kokemuksen perusteella bandi oli suurimman osan ajasta täysin kylmänä ja sitä myöten myös shack. Keliä saattoi tulla lähes silmänräpäyksessä, ja yhtä nopeasti se myös hävisi. Ei ihme, että HF-työskentely ei Etelä-Afrikassa vaikuta olevan kovin suuressa huudossa ja sähkötysavainten vähyydestä päätellen CW lähes tuntematon lähetelaji.
Ihme ei siis myöskään ole, että Etelä-Afrikassa on HF-työskentelyn sijaan panostettu VHF- ja UHF-alueiden toimintaan. Lähes ensimmäinen tehtävä leirillä oli jokaiselle omaan käsiradioon sopivan käsijagin rakentaminen. Moni piti leirillä ensimmäisen amatöörisatelliittiyhteytensä ja innostui workkimaan satelliitteja myös itsekseen. Muu osuus alkuleiristä kului BACAR- eli Balloon Carrying Amateur Radio -projektiin, joka lähinnä vastaa kotimaisittain vuosituhannen alun Pula-Ilmari -projekteja. Täällä kyseessä oli siis vetytäytteinen sääpallo, jonka kyytiin lastattiin leirin aikana osallistujien ryhmissä tekemät mittausinstrumentit.
BACAR-pallon kyytiin lähtevien instrumenttien pudotuskoe.

Suomalainen voisi kuvitella, että kun menee Afrikkaan, siellä on kuuma. Eteläisen pallonpuoliskon talvi oli kuitenkin todellisuudessa toista ja lämmin oli korkeintaan päivällä, muuten lämpötila oli viileän ja hieman liian kylmän välillä, myös sisätiloissa. Opimme myös, että afrikkalaisissa linja-autoissa ei ole lämmitystä, ainakaan kaikissa. Lauantaiaamuna lähtiessämme bussilla Secundaan lähettämään BACAR-pallon ilmakehään, lämpötila oli kuusi astetta pakkasen puolella ja osa malawilaisista sonnustautunut pelkkiin shortseihin ja t-paitaan! Kaikki selvisivät koettelemuksesta kuitenkin onnellisesti ehjinä.
BACAR-pallo täyttyy varhain lauantaiaamuna.

 
Rakentaminen leirillä ei todellakaan loppunut antenniin sekä BACAR-instrumentteihin. QRP Labsin Hans, G0UPL, oli paikallisten yritysten sponsoroinnin avulla tuonut jokaiselle rakennettavaksi omaa suunnitteluaan olevia rakennussarjoja, ja tarjolla oli kolme vaihtoehtoa. GPS:stä aikansa saava kello, WSPR- ym. lähetelajien lähetin 20 metrille, sekä QSX, ihan oikea SSB/CW-lähetinvastaanotin 40 metrille. Merkittävää rakennussarjoissa oli niiden funktionaalisuus – useat näkemämme rakennussarjat eivät ole olleet valmiina kovin hyödyllisiä, mutta näiden kittien odotamme tuovan todellista hyötyä esimerkiksi harrastukseen tulevalle nuorelle. Aiomme ehdottaa kyseisten rakennussarjojen hankkimista myytäviksi myös Liiton tarvikemyyntiin.
QRP Labsin työpaja täydessä vauhdissa.

Leirin järjestänyt taho, paikallinen liitto South African Radio League eli SARL, pyrki myös parantamaan erityisesti muiden Afrikan maiden radioamatöörien tilannetta järjestämällä leirin aikana lyhyen kertauskurssin ja paikallisen HAREC:n mukaisen pätevyystutkinnon. Joissakin Afrikan maissa ei ole toimivaa tutkintojärjestelmää, minkä vuoksi ainoaksi vaihtoehdoksi jää suorittaa pätevyystutkinto ulkomailla ja tuoda todistus kansallisen telehallinnon ihmeteltäväksi. Tutkintotilaisuuden saldo olikin leirin noin 80 henkilön osanottajamäärään suhteutettuna merkittävä: Kansainvälisesti tunnustettujen radioamatöörien määrä lisääntyi 19:llä! Itse ZS-kutsuun tutkinnon läpäiseminen ei Suomen tapaan automaattisesti oikeuta, vaan paikallisten mukaan sellaisen saaminen vaatii erillistä hakemusta ja oleskelua maassa.
Suomen tiimi muutaman muun joukossa pääsi harvinaiselle vierailulle GEW Technologies -nimiseen yritykseen, joka valmistaa muun muassa radiospektrin valvonta- ja hallintaratkaisuja suurtilaajille. Yhtiö on ylpeä myös esimerkiksi villieläimiä salametsästäjiltä suojelevista rajavalvontalaitteistaan, jotka esittelyn mukaan jo testivaiheessa onnistuivat paljastamaan ja saamaan kiinni salametsästäjiä. Koska kyseessä on Etelä-Afrikan valtion puolustushallinnon valvoma yhtiö, kaikkien ulkomaalaisten vierailijoiden oli toimitettava itsestään ylimääräisiä tietoja, muun muassa passien kopiot. Vaikka matkapuhelimia ei takavarikoitu, kuvien ottaminen oli vähemmän yllättävästi täysin kiellettyä. Voisi kuitenkin mainita, että yhtiön valmistaman suuntimokontin voisi ihan mielellään ottaa hamshackiksi.
BACAR-pallon instrumenttien signaalia yritetään vastaanottaa itsetehdyillä antenneilla.

Leirin loppuaika kului esitelmien, rakennussarjojen kokoamisen, Train the trainerin, sekä safarin merkeissä. Kotimaisen radioamatöörinuorisotyön kannalta eräs hedelmällisimmistä tuloksista saatiin vaihtamalla ajatuksia ruotsalaisten kanssa. Tiimit pitivätkin yhdessä Train the traineriin liittyvän lyhyen esityksen nuorisotoimintansa suunnitelmista, joista on tarkemmin kirjoitettu Nuorisotiimin palstalla.
Viimeisenä päivänä ohjelmassa oli vielä safari, jonka tavoitteena oli nähdä big five. Afrikan eläimistä puhuttaessa käsite tarkoittaa maan viittä isoa riistaeläintä eli leijonaa, leopardia, sarvikuonoa, elefanttia sekä puhvelia. Ryhmittäin safarilla kuljettaessa erään ryhmän onnistui nähdä kaikki paitsi leijona – kirjoittajien ryhmällä taas ei käynyt niin hyvä tuuri, emme nähneet safarilla yhtäkään isoista eläimistä. Harmi.
Leiriläisiä aidossa afrikkalaisessa puskassa.

Lähtöpäivänä jätettiin haikeita jäähyväisiä ja ihmeteltiin, mihin viikko yhtäkkiä oli taas kadonnut. Yölentoa odotellessa muutama tiimi, me mukaan luettuna, poistui hotellilta ajoissa ja ehti käydä junalla tutustumassa valtavan suureen ja prameaan ostoskeskukseen Sandtonissa, Johannesburgissa. Koko alue ylipäätään todisti, että vaurautta Etelä-Afrikasta kyllä löytyy, jos etsii.
Mukaan saadut jagiantennit tummine pusseineen herättivät hieman huolta, sillä lähes kukaan ei ollut saanut pitkää pakettia mahtumaan matkalaukkuunsa. Lopulta antennit otettiin erikoiskäsimatkatavaraksi. Kuulopuheiden mukaan erään tiimin oli lahjottava turvatarkastaja Johannesburgissa ja kirjoittajatiimin antennit saivat osakseen ihmettelyä ja pään pudistelua Dohassa. Tilanne päättyi, kun turvatarkastaja sanoi hymyillen “sorry, it’s not allowed” ja ojensi tavaran takaisin. Lopulta suurin osa antenneista, jos eivät kaikki, päätyivät onnellisesti määränpäihinsä. Loppujen tiimien kanssa suomalaisten tiet erosivat viimein Dohassa, kun slovakit jatkoivat Wieniin ja ruotsalaiset Arlandaan.
Matkan jälkeen Tikkurilassa ruokakaupassa käynti ja asemalla seisoskelukin olivat pitkästä aikaa elämyksiä, kun itse sai valita ruokansa tutuista vaihtoehdoista ja olla kohtalaisen varma henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. Illaksi kotiin.
Artikkeli on julkaistu Radiamatöörilehdessä 8/2018
Teksti: Kati OH2FKX ja Antti OH6VA

Jaa sosiaalisessa mediassa / Share in social media