Historia Toiminta

Nykyistä sotilasradioamatööritoimintaa yli 40 vuotta Suomessa

Mikon lähettämä QSL-kortti Kontiolahdelta Riihimäelle. 

Sotilasradioamatöörit viettävät Viestiaselajin vuosipäivää perjantaina 5.3.2021 radioamatööritaajuuksilla. Lisätietoja OI-aktiviteettipäivästä löytyy tästä linkistä.

Seuraava artikkeli valottaa sotilasradioamatööritoiminnan historiaa Suomessa. Se on julkaistu Radioamatööri-lehdessä 1/2020 otsikolla Nykyistä sotilasradioamatööritoimintaa 40 vuotta Suomessa. Artikkelin ovat kirjoittaneet Marko Päätalo,OH2LGW, ja Marko Saarela, OH2LRD.

Nykyistä sotilasradioamatööritoimintaa 40 vuotta Suomessa

28.5.1980 muutettiin sotilasradioharrastustoiminta (SRH) sotilasradioamatööritoiminnaksi. Sotilasradioamatöörit liikennöivät tuolloin radioamatööritaajuuksilla pitäen yhteyksiä toisiin radioamatööriasemiin ympäri maailmaa ”sotilaspalveluksen sen mahdollistaen”.

Sotilasradioamatööriaseman on Suomessa tunnistanut omasta maatunnuksesta eli prefiksistä, OI (Otto Iivari tai Oscar India), jota kutsumerkkiä tänäkin päivänä alaan liittyvät radioamatöörikerhoasemat käyttävät. Sotilasradioamatööritoimintaa 2020-luvulla on yhä varuskunnissa, museoissa ja mm. maanpuolustusjärjestöissä toimivilla asemilla. Toiminnan tarkoituksena on taata esimerkiksi varusmiespalvelustaan suorittaville radioamatööreille helppoja yhteyksiä harvinaisella kutsumerkillä ja kannustaa lisää uusia harrastajia mukaan radioamatööritoimintaan radioamatöörikurssien kautta. Radioamatööriharrastuksen avulla viestimies voi ylläpitää ja kehittää viestitystaitoja reservissä.

Radioharrastushistoriaa puolustusvoimissa vuosilta 1950 – 2000

Sotilasradioharrastustoiminta SRH

Sotien jälkeen, 1.1.1950, puolustuslaitoksessa käskettiin muodostaa radiokoulutuksen edistämiseksi, radioharrastuksen elvyttämiseksi sekä radiokalusto- ja kuuluvaisuuskokeilujen suorittamiseksi puolustuslaitoksen radiokokeilu- ja harrasteluverkko. Verkossa liikennöivät vain puolustuslaitoksen joukko-osastot (vast.) ja liikennöinti tapahtui puolustuslaitoksen omilla pienitehoisilla radiolaitteilla, lähettimen anoditeho ei tuolloin saanut ylittää 50W.

Liikenne tapahtui puheella ja sähkötyksellä radioamatöörien käyttämillä menetelmillä. Käytetyt taajuusalueet olivat varsin kapeita, mutta edelleenkin käyttöön sopivia taajuuksia valtakunnallisiin yhteyksiin käyttäen. Sähkötyksellä taajuusalueita olivat 2370- 2375 ja 4720- 4730 kHz. Puhetaajuuskaistana käytössä oli 2380 – 2390 ja 4720 – 4730 kHz. Kutsumerkkeinä käytettiin OI-alkuista, kansainvälisissä sopimuksissa Suomelle myönnettyä yhtä radioliikenteessä käytettävää maatunnusta. Kutsussa seuraavaksi tuli numero, joka osoitti, mihin puolustushaaraan tai maavoimien yhtymään asema kuului. Numeron jälkeen seurasi kolmekirjaiminen ryhmä, ensimmäinen kirjain ilmaisi joukko-osaston ja kaksi viimeistä itse viestittäjän.

Esimerkkikutsuna vuodelta 1950 voi olla: OI6QAB: MeriSK, pursimies W. Hinkkanen.

 

Sotilasradioamatööritoiminta SRA

Posti- ja telehallitus antoi 28.5.1980 sotilasradioamatööritoimintaa koskevat lisämääräykset jo voimassa oleviin radioamatööriasemia ja niiden käyttöä koskeviin määräyksiin. Määräyksissä määriteltiin sotilasradioamatööriksi henkilö, jolla on voimassa oleva sotilasradioamatöörin pätevyystodistus.

Sotilasradioamatöörin pätevyystodistus annettiin puolustusvoimissa tai rajavartiolaitoksessa varusmiehenä palvelevalle henkilölle, joka hyväksytysti oli suorittanut sotilasradioamatöörin pätevyystutkinnon. Sotilasradioamatöörin pätevyystutkinto käsitti PV:n 2. luokan radioviestittäjän tai sissiradioviestittäjän tutkinnon, radioamatööriasemia ja niiden käyttöä koskevat määräykset sotilasradioamatööritoimintaa koskevine lisämääräyksineen sekä radioamatööriliikenteen kysymykset. Sotilasradioamatööripätevyystodistus oli voimassa kotiuttamispäivään asti, kuitenkin enintään yhden vuoden ajan.

Sotilasradioamatöörit saivat käyttöönsä uusia taajuusalueita, jotka olivat yhteneväisiä radioamatöörien kanssa. Sotilasradioamatööri sai nyt harjoittaa radioamatööriliikennettä vain joukko-osastonsa varusmiestoimikunnan perustaman sotilasradioamatöörikerhon radioamatööriasemalla taajuusalueilla 3510 – 3545 kHz ja 7010- 7040 kHz. Lähetyslajina sallittiin vain A1 eli sähkötys ja lähettimen kantoaaltoteho sai olla korkeintaan 15 W (eli 80m ja 40m CW, 15W).

Kuten nykyäänkin, sotilasradioamatöörikerhon asemasta ja sen käytön valvonnnasta vastaavalla henkilöllä oli oltava kokelasluokan (nyk. perusluokan) tai yleisluokan radioamatöörin pätevyystodistus.

13.2.1986 Posti- ja telehallitus pääesikunnan esityksestä muutti sotilasradioamatööritoimintaa koskevia lisämääräyksiä. Sotilasradioamatööritoimintaan sallittiin entisten taajuuksien lisäksi sähkötysliikenne 21030 – 21150 ja 28040- 28200 kHz.

Lähettimen suurin sallittu kantoaaltoteho nostettiin 30 W:iin.

Sotilasradioamatööritoimintaa koskevat lisämääräykset poistuivat vuonna 1992 radioamatööritoimintaa koskevista määräyksistä ja sotilasradioamatööritutkinto muuttui radioamatööritutkinnoksi. OI-maatunnus varattiin kuitenkin edelleen maanpuolustukselliseen toimintaan ja toiminta jatkuu nykyisinkin sotilasradioamatöörikerhotoimintana puolustusvoimissa.

1990-luvun lopulla sotilasradioamatööritoiminta osoitti hiipumisen merkkejä. Aktiivisuuden vaihtelua sotilasradioamatööritoiminnassa puolustusvoimissa oli jo ollut havaittavissa useamman kerran aikaisemminkin. 1950-luvun puolivälissä sekä 1990-luvun puolivälin jälkeen uudet teknologiat toivat johtamisjärjestelmähankintoihin uusia laitteita ja silloin myös uusia viestitysmenetelmiä testattiin, pohdittiin ja valittiin käyttöön monenlaista eri uutta tekniikkaa – myös kansainvälinen yhteistoiminta huomioitiin, eikä siihen tuolloin kuulunut CW (sähkötys Morse-koodilla). Toisaalta kansallisessa käytössä ei CW ollut kadonnut minnekään eli sotilaskoulutus jatkui kuten ennenkin.

 

Sotilasradioamatööritoiminta uudelle vuosituhannelle

2000-luvun alussa joukko nuoria kantahenkilökuntaan kuuluvia radioamatöörejä Riihimäellä havahtui uuteen todellisuuteen. Sotilasradioamatöörit voisivat nyt olla todellisessa ”vaarassa” menettää kansallisen ja historiallisen OI-maatunnuksen erityisaseman. OI-tunnusta oli tuolloin jo jaettu mm. puolustusvoimien ulkopuolelle erilaisiin radioamatöörikilpailujen aktiviteetteihin. Lisäksi oli hyvin epäselvää Riihimäellä Viestikoululla mikä olisi HF-koulutuksen tavoitteet ja loppuasetelma jatkossa.

Tämän johdosta HF-liikennöinnin perusteista huolestuneet radioamatöörit saivat silloisen viestitarkastajan, eversti Esko Vainion, Pääesikunnasta, Suomen radioamatööriliitto ry:n toimijat ja OI-kutsujen myöntämisestä ja käyttöperiaatteista vastaavan Telehallintokeskuksen edustajat paikan päälle sopimaan Puolustusvoimien tahtotilan ja Telehallintokeskuksen ajatusten yhteensovittamista.

Vuonna 2004 Marko Saarelan OH2LRD johdolla järjestetty sotilasradioamatöörikerhojen seminaari antoi realistisen kuvan joukko-osastojen surkeasta tilasta puolustusvoimien sisällä sekä puolustusvoimien silloisista toiveista Telehallintokeskukselle OI-kutsujen jakamiseen liittyen. Tilaisuudessa keskusteltiin ja päätettiin sotilasradioamatööritoiminnan tilasta ja tulevaisuudesta viestitarkastaja, Ev Esko Vainion, ja hänen erinomaisten osastoupseeriensa johdolla. Voidaan todeta, että tästä alkoi sotilasradioamatööritoiminnan uusi nousukausi, aivan kuten Heikki E Heinonen OH3RU aikaisemmasta OI-toiminnan tilasta erinäisillä vuosikymmenillä on todennut esitelmissään: ”On ollut aaltoliikettä…” 

Nyt siis ryhdyttiin järjestämään erityisiä OI-aktiviteettipäiviä, jolloin pyrittiin saamaan radioamatööritaajuuksille mahdollisimman monta sotilasradioamatööriasemaa noiden päivien aikana. Joukko-osastoissa, mm. Viestirykmentissä sekä Karjalan Prikaatissa, järjestettiin radioamatöörikursseja varusmiehille sekä henkilökuntaan kuuluville jotta väkeä saisimme ääneen ja kyllähän niitä kuultiinkin monilla eri lähetelajeilla.

Sotilaskotiyhdistyksen pienillä lahjoitusvaroilla saatiin hankittua uutta siviiliradioamatöörikalustoa joukko-osastojen sotilasradioamatööriasemille niille paikkakunnille, josta lähetinvastaanottimia tai antenneja puuttui tuolloin 2000-luvun alkupuolella.

Sotilasradioamatöörit eri puolustushaaroista järjestivät myös yhteisiä viikonloppuretkiä puolustusvoimien hallussa oleville, vaikeasti saavuttaville, majakkasaarille, joilta pidettiin radioamatööriyhteyksiä eri taajuusalueilla ympäri maailmaa. Helsingin Kasuuni vuonna 2006 (erittäin vaikeasti saavutettava pohjamajakka, jonka päällä siis iso monikerroksinen metallitötterö) puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen OI-yhteisoperaationa todella kruunasi majakkareissut 2000-luvun alkupuolella. Juuri kotiutuneita varusmiehiäkin oli aina reissuilla mukana.

Eri puolustushaarat osallistuivat innokkaasti myös Suomen Radioamatööriliitto ry:n kesäleireille omilla esittelypisteillään. Esittelypisteillä viestitoimintaa sekä varusmiespalvelusta puolustusvoimissa olivat esittelemässä erityisesti radioamatöörikursseilla olleet varusmiehet. Nämä tapahtumat lisäsivät nuorien radioamatöörien tietoisuutta hakeutua viestialan ja elektronisen sodankäynnin varusmiespalvelustehtäviin.

 

Sotilasradioamatööritoiminta puolustusvoimissa vuonna 2020

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta SRH- ja 40 vuotta SRA-toiminnan aloittamisesta puolustusvoimissa, vietämme siis juhlavuotta.

Sotilasradioamatööriasemat erottaa edelleen muista maailman radioamatööreistä OI-alkuisesta maatunnuksesta. Muita Suomen maatunnuksiahan ovat OH, OH0 (Ahvenanmaa), OG, OF sekä OJ. OI-kutsumerkkejä on voimassa tällä hetkellä 33 kpl, Turusta Ivaloon. Suomessa radioamatöörikutsumerkkejä on yhteensä yli 5000. OI- kutsumerkki myönnetään anomuksesta maanpuolustukselliseen toimintaan liittyville radioamatöörikerhoasemille. Asemaluvan myöntää Traficom. 

OI-sotilasradioamatöörikerhoasemia on esimerkiksi varuskunnissa, radiohistoriallisissa museoissa, viestikilloilla ja maanpuolustusjärjestöillä. Kerhoasemilla on nimetty valvoja, jolla on riittävä voimassa oleva radioamatööripätevyys. Liikennöinti tapahtuu Traficomin antamien radioamatöörimääräysten sekä radioamatööriliikenteessä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Radiolaitteina OI-asema voi käyttää puolustusvoimien omaa radiokalustoa tai siviiliradioamatöörilaitteita. Radioliikenteessä ei paljasteta palvelukseen liittyviä asioita (aivan kuten ”SOME-säännöt” puolustusvoimissa) ja radiokalustosta annetaan tietoja vain siviililaitteiston tai museokaluston osalta.

Osalla kerhoasemista on oma asematila, varuskunnissa tämä tuottaa yhäkin ongelmia – jo 70 vuoden ajan… Asematilan tulisi toki olla mahdollisimman helposti varusmiespalvelustaan suorittaville saatavilla, etenkin virka-ajan jälkeen. Perusongelma varuskunnissa on kuitenkin ainainen MF- ja HF-taajuuksilla oleva korkea häiriötaso, joka johtuu esimerkiksi kasarmirakennusten ilmastointijärjestelmistä kuten invertteriohjaus rakennusten ilmanvaihtomoottoreille. Varuskunnissa puutteena usein voi olla myös aktiivisten henkilökuntaan kuuluvien radioamatöörien määrä, jolloin paikallisen radioamatööritoiminnan ohjauksessa kurssitukseksi ja sotilasradioamatööritoiminnaksi voi tulla viiveitä ja esteitä saapumiserittäin.

OI100PV QSL-kortti

Sotilasradioamatööritoiminnan perusajatus ja toiminnan toteutus

Sotilasradioamatööritoiminnalla on ollut aina vahva sidos joukko-osastoissa annettuun viestikoulutukseen. Varusmiespalvelusta suorittavilla sekä palkatulla henkilökunnalla on mahdollisuus käyttää harvinaista OI-kutsumerkkiä, näin saaden helpommin yhteyksiä ympäri maailmaa. Radioamatööritoiminnassa pääsee tutustumaan radio- ja sähkötekniikasta mielenkiintoiseen rakenteluun (esimerkiksi omien sähkölaitteistojen rakentelu, etenkin pienjännitteellä, kuten 12V tai 24V järjestelmät, mutta ”isot tehot” omaan käyttöön).

Antennitekniikan osalta erityisesti radiosignaalien erilaiset etenemismuodot, myös satunnaiset eli sporadiset, tulevat kaikki tutuiksi kaikilla radioamatööritoimintaan määritetyillä LF-EHF (135,7 kHz- 250 GHz) taajuuskaistoilla. Radioamatööriliikenteessä käytetään edelleen runsaasti sähkötystä eri nopeuksilla, perinteisellä pumpulla, automaattiavaimella tai tietokoneella annettuna. Lisäksi etenkin uusia digitaalimodeja tietokoneen äänikortilla annettuina kannattaa nyt seurata, digitaalilähetelaji FT8 ja sen johdannaiset ovat erittäin mielenkiintoisia radioamatöörisignaalien etenemisen kannalta pienellä lähetysteholla.

Puheella toki liikennöidään kotimaisilla kielillä, maailmanlaajuisesti englannin kielellä tai millä muulla kielellä tahansa nykyisinkin kaikilla taajuuksilla, esimerkiksi venäjäksi.
Radioamatööriharrastus on erittäin hyvä kielikoulu. Liikenteessä tulevat myös tutuiksi erilaiset lyhenteet, esim. Q-lyhenteet, joita käytetään myös sotilasliikenteessä.

Digitaaliset lähetelajit ovat juuri nyt hyvin yleisiä ja suosittuja. Uusimmilla lähetelajeilla (FT8) voidaan pitää yhteyksiä jopa -20 dB alle signaalikohinatason. Yhteys voi esimerkiksi syntyä 50 MHz taajuusalueella Suomesta Japaniin parilla watilla. 

Yhteyksistä yhä vaihdetaan QSL-kortti, joka on todiste pidetystä yhteydestä. Jokaisella asemalla on oma persoonallinen korttinsa. Paperisen QSL-kortin voi OI-asemalle lähettää Suomen Radioamatööriliiton (SRAL ry) QSL-korttipalvelun kautta. Huomioi, että myös kuuntelijakortteja voi lähettää ja niitä OI-asemat mielellään vastaanottavat! Kortit voi myös vaihtaa vasta-aseman kanssa sähköisesti netissä olevien QSL-palveluiden kautta (e-QSL tai LOTW).

Laitteina OI-asemilla voit kuulla puolustusvoimien omaa radiokalustoa, mutta yleisin kalusto on kuitenkin perinteinen kerhotason siviiliradioamatöörilaitteisto. Antennit ovat usein lanka-antenneita tai joitain alumiinisia suunta-antenneita sekä joskus harvoin PV:n antennikalustoa.

Reserviläiset pääsevät pitämään yhteyksiä OI-kutsumerkillä esimerkiksi kertausharjoituksissa varuskunnista, erilaisissa radioamatööritapahtumissa, MPK Ry:n viestiliikenneharjoituksissa ja museoasemilla vieraillessaan.

Sotilasradioamatööriasemat ovat edelleen aktiivisia majakkasaarilla kävijöitä, erityisesti Lylyn Viestivarikon Radiokerho OI3V. Sotilasradioamatööriasemat osallistuvat harvakseltaan myös erilaisiin radiokilpailuihin, joissa tietyssä ajassa pidetään mahdollisimman monta yhteyttä eri radioamatööriasemiin. Tämä lisää ammattitaitoa selviytyä radioliikenteessä pitkiäkin aikoja vaihtelevissa radiokeleissä. Kilpailut ovat kestoltaan tunnista 48 tuntiin. Kilpailuissa ovat viime vuosina olleet aktiivisina OI3V sekä OI6X – puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen kerhoasema. Erityisen maininnan ansaitsee viime vuosina aktiivisuutta nostaneet Rajavartiolaitoksen asemapaikat Immola OI5R sekä Ivalo OI9R. Asemat ovat erikoistuneet digitaalisiin lähetelajeihin ja perinteiseen sähkötykseen sekä testailleet yhteyksiä myös radioamatöörisatelliittien kautta. 

Radioamatöörikursseja varusmiespalvelusta suorittaville ja henkilökunnalle on pidetty viime vuosina Panssariprikaatissa ja Karjalan prikaatissa. Kurssien pitotavat ovat vaihdelleet iltaopiskelusta jopa varusmiesten viikko-ohjelmiin sidottuihin tunteihin. Joukko-osastot ovat kustantaneet tutkintomaksut ja pätevyystodistusmaksut varusmiehille. Riihimäellä radioamatöörikurssien vahvuudet ovat vaihdelleet pitotavasta riippuen 5 – 20 oppilaaseen.

 

LOPUKSI: Sotilasradioamatööriharrastuksen kehityssuuntia 

Sotilasradioamatööritoiminnassa on tunnistettu vuosien varrella kehitysalueita, joihin kannattaisi asettaa panostusta. Kyse on n. 5000 eurosta vuositasolla, jos asiaa halutaan ajaa johdonmukaisesti eteenpäin 2020-luvulla.

Varusmiespalvelukseen liittyen:

Viesti- ja johtamisjärjestelmäkoulutusta antavissa joukko-osastoissa tulisi kertoa ja rekrytoida radioamatöörikerhoasiasta ja saada siten rekrytoitua motivoitunutta uutta palkattua henkilökuntaa ohjaamaan toimintaa joukoissa. Miten tämä tehdään? Rakennetaan ohjelma jossa Riihimäeltä tuetaan asiaa muihin viesti/JOJÄ-joukkoihin puolustushaaraan katsomatta. Ensin mainontaa ja houkuttelua, sitten kurssitus, tutkinnot ja kusoilun ”jälkihoito” paikkakunnalla. Maksaa n. 2000 eur / vuosi kaikkia joukko-osastot lukien.

Radioamatöörikurssien järjestäminen varusmiespalvelusta suorittaville sekä palkatulle henkilökunnalle joko joukko-osaston puolesta ja etenkin yhteistyössä paikallisen radioamatöörikerhon kanssa. Kurssin suorittamisen jälkeen pitää muistaa jälkiohjaaminen harrastuksen pariin palveluksen aikana ja reserviin siirryttäessä. Näissä asioissa hyvänä tukena erityisesti paikallinen lähin radioamatöörikerho. Miten tämä tehdään? Yhteydenotto lähikerhoon ja joukko-osastoon. Suunnittelu alueen radioamatööritutkijoiden kanssa. 

Häiriöiden poistoon varuskunnissa löytyy keinoja, jos on halua ja tarmoa. Yksi hyvä keino on rakentaa internetin kautta etäohjattava radioamatööriasema kauemmaksi häiriöitä tuottavasta kohteesta, jolloin paikallisongelma invertterihäiriöineen jää kauemmas.Asemakontin korvamerkitseminen sotilasradioamatööritoimintaan, sijoittaminen se sopivalle paikalle ja sinne remoten rakentaminen on hyvä perusratkaisu.

Riihimäen varuskunnassa palvelevat radioamatöörit tulevat edelleen jatkamaan aktivointipäiviä, retkiä maastoon ja muita tempauksia. Näissä tapahtumissa on hyvä testata laitteiston toimintaa muussakin käytössä, radiosignaalien etenemistä vaihtelevissa keliolosuhteissa ja erityisesti yhteistoimintaa eri puolustushaarojen ja vapaaehtoisten maanpuolustustoimijoiden välillä.

 

Artikkelin lähteet:

– Viestimies- lehti Kesäkuu 1954, SRH-palsta (kirj. OI2ABG, I Väisänen)

– Viestimies- lehti Kesä 1982, Viestimies- radioamatööri (kirj. Pentti Lareva OH3TY)

– Posti- ja lennätinhallitus, Radioamatööritoimintaa koskevat lisämääräykset 28.5.1980

– Posti- ja telehallitus, Muutos sotilasradioamatööritoimintaa koskeviin lisämääräyksiin 20.2.1986

– Kirjeenvaihto ja tekstin oikoluku: PSPR OH2LRD

– Haastattelut: KARPR J M, RVL Ari R ja Timo V

-Arkistot Jukka OH3GZ, Marko OH2LRD, Marko OH2LGW