Reino ”Reiska” Janhunen (2.1.1933 – 17.11.2021) katsoi aina tiukasti eteenpäin ja oli kehittämässä tai ideoimassa uutta. Kun kerran huomautin Heikki Kallelle, että tuostakin saavutuksesta sinua pitäisi vielä kiitoksella muistaa, hän vastasi siihen välittömästi, että ”kaikki on saatu, mitä on ansaittu”.
Suomen Radioamatööriliitto oli hänen ”lempilapsensa”. Tuskin kukaan jälkeläisiään tarkemmin seuraa kuin Reino seurasi Liiton vaiheita aivan elämänsä loppuvaiheisiin asti. Ja kuten jokainen lapsensa hyväksi parhaansa tekevä, niin Reinokin yritti monin tavoin – kuten ohjaavin viestein ja ehdotuksin toimia Liiton parhaaksi.
Reino Janhunen sai SRAL:n kunniajäsenyyden vuonna 1993, hän oli monessa mukana. Vuonna 1962 hänelle myönnettiin Jäämaan palkinto. Hän toimi Radioamatööri -lehden päätoimittajana vuonna 1971 ja vuosina 1976-1978. SRAL:n hallituksen sihteerinä hän toimi vuonna 1968 ja hallituksen jäsenenä kahteen otteeseen vuosina 1961-1964 sekä 1968-1969.
Ehkä merkittävimmän työn SRAL:n saralla Reino Janhunen kuitenkin suoritti – omankin arvionsa mukaan – kokoamalla ja kirjoittamalla SRAL:n 75 -vuotishistoriikin Alussa oli kipinä.
Tätä julkaisua sen vaatimattomasta nimestä huolimatta on täysi syy nimittää historiaksi. Se kattaa merkittävän osan suomalaisten radioamatöörien historiasta, erityisesti alkuaikojen historiaa. Ottamansa tehtävän Reino suoritti tapansa mukaan mistään oleellisesta tinkimättä. Paitsi, että hän aktivoi ja keräsi huomattavan laajan ja monessa suhteessa korvaamattoman arvokkaan materiaalimäärän suoraan ”kentältä”, hän matkusteli useaan otteeseen ympäri maata keräämässä tietoa historiikkiin.
Reino Janhusen laajamittaisen työn ja julkaisutoiminnan erinomaisen organisoinnin ansiosta meillä on tänäkin päivänä käytettävissä pätevä ja kattava suomalaisen radiotoiminnan alkuaikojen historia lähes edellisen vuosituhannen loppuun asti.
75 v. juhlajulkaisun saatesanoissa hän toteaa: ”Juhlakirja on syntynyt erinäisten kompromissien tuloksena, missä on jouduttu punnitsemaan käytettävissä ollut materiaali, aika ja raha.” – ”Tosiasia kuitenkin on, että Suomen Radioamatööriliiton historiasta edustavasti kertova kirja on edelleen kirjoittamatta…”
Eipä Reino OH2HK tuolloin arvannut, että tänäkin päivänä hänen tuotoksensa on edelleen kattava ja tärkeä SRAL:n historiateos.
SRAL ja sen monet tehtävät eivät kuitenkaan hänelle riittäneet. Reino Janhunen oli Suomen Radiohistoriallisen Seuran (SRHS) toiminnassa mukana sen alkuajoista asti. Hän toimi seuran SRHS-lehden ensimmäisenä päätoimittaja vuosina 1993 – 2004 ja jatkoi sen jälkeen lehden toimituskunnassa vuoteen 2011. Hänet nimettiin SRHS:n kunniajäseneksi vuonna 2005.
Tässä muistokirjoituksessa ei ole mahdollista kertoa kaikkia Reino Janhusen tekemisiä ja saavutuksia, mutta eräs hänelle tärkeä toiminta-alue on vielä syytä mainita – veteraanityö. Hän toimi pitkään Ässä Rykmentin erinäisissä tiedotus- ja muissa tehtävissä Helsingissä.
Reino Janhusen ”leipätyöt” häiritsivät moneen otteeseen hänen radioharrastustaan. Armeijassa Riihimäellä hän oli jo kokenut tinaaja ja sai siellä lisää alan koulutusta. Myöhemmin saavutettujen pätevyyksien ja kokemuksen avittamana hän osallistui monipuolisesti suomalaisen elektroniikan ja radiotekniikan myynti-, valmistus- ja tiedotustehtäviin. Niihin kuului merkittävä määrä mm. teknistä julkaisutoimintaa, jossa Reino oli myöhemminkin melkoinen tekijä ja tietopankki.
Reino Janhunen kirjoitti säännöllisesti Radioamatööri -lehteen, joten ”historian siipien havina” loppui hänen kohdallaan vasta hänen poismenoonsa. Hänen SRAL:n muistelusivuilla olevien kirjoitustensa määrä on kunnioitettava, mikä kertoo laajasta kokemuksesta ja kentän tuntemuksesta.
Radiotoimintaa OH2HK harrasti lähes koko aktiiviaikansa. Myöhempinä vuosina kaupunkiasuminen Vuosaaressa tosin rajoitti sitä. 70 vuotta radioamatöörinä on sekin saavutus.
VHF:n alkuaikoina Reino oli mukana ensimmäisten joukossa. Hän muisti myös heimoveljiä Virossa, ja kävi täydentämässä heidän komponenttivarastojaan. Oheisen kuvan (vuodelta 1972) mobileradio asema yhdisti Reinolle läheisen liikkumisen ja radiotoiminnan. Kun perinneradio (PRT) toiminta Suomessa alkoi, hän oli mukana Kyynel-radiollaan, joka sittemmin museoitiin.
Reino Janhusen laaja ystäväpiiri on ollut osaltaan osoitus empaattisesta ja ulospäin suuntautuvasta ihmisestä. Hänen radiohistorian tuntemuksensa, joka perustui huolella kerättyihin arkistoihin, oli todella laaja lajissaan. Eikä hän pitänyt kynttiläänsä vakan alla. Mutta – kaikella on aikansa.
”Ylhäällä ilma on myös kirkkaampaa ja sieltä näkee kauemmaksi…” (75v. juhlakirjan sivuilta).
Timo Kiiski, OH1TH
