Radioamatöörit talvisodassa

Sodan uhatessa radioamatööritoiminta kiellettiin 16.9.1939 ja harrastajien laitteet takavarikoitiin.
On sanottu, että Hallamaa loi Suomen armeijan radiotiedustelun tyhjästä. Osittain se varmaankin pitää paikkansa, mutta hänellä oli tiedossa osaava ja ammattitaitoinen harrastajajoukko: radioamatöörit.
Hallamaa oli tutustunut nuoruudessaan, mm. Arvi Hauvonen oli hänen luokkakaverinsa, Nuoren Voiman Liitossa radioamatööritoimintaan ja radioamatööreihin. Oli siis luonnollista, että hän käskyn saatuaan alkoi muodostaa radiotiedustelujoukkoja radioamatööreistä. Heidän ympärilleen oli helppo kehittää ”maailman paras” radiotiedustelu.
Kaikkien radioamatöörien laitteita ei takavarikoitu vaan osa sai pitää laitteensa. Heistä muodostettiin radiotiedustelujoukkojen lisäksi apuradioverkko, jonka tarkoituksena oli varmentaa sähkövoimalaitosten voimansiirtoverkon toiminta sodan aikana.
Eri yksiköihin oli sijoitettu liki 60 radioamatööriä, mikä oli noin 30 % Liiton jäsenmäärästä.
Voidaan siis hyvällä omatunnolla sanoa, että radioamatöörit tekivät oman tärkeän osansa sodanaikaisessa radiotiedustelussa.
 
 
[slideshare id=73463631&doc=talvisota-170322072210]
 
Suomalaiset radioamatöörit talvisodassa, ppt-esitys
1. Marraskuun 30. päivänä 1939 alkaneen talvisodan eräänä materiaalisena valmiuden puutteena Suomen puolustusvoimilla olivat radiot, joiden hankinta oli eri syistä pahasti kesken. Arkistoista löytyneiden asiakirjojen perusteella voidaan kertoa talvisodan alkuviikkoina radioamatöörien voimin toteutetusta apuradioverkosta, joka perustettiin ripeästi kriisiajan ylimenokaudeksi.
2. Apuradioverkon valmiudet luotiin jo 1930-luvulla, kun suomalaiset radioamatöörit ryhtyivät liikennöimään kotimaisessa yhdysliikenneverkossa. Viesti-, radio- ja sähkötyskoulutusta annettiin suojeluskunnissa ja radioamatöörikerhoissa. Radioamatöörit suorittivat myös sotilasradiosähköttäjän II ja I luokan tutkintoja. Puolustuslaitos myönsi sähkötystutkintojen kuluihin erityisen määrärahan. Maanpuolustusvalmiuden ja –hengen kohottaminen oli selvä tavoite.
3. Kotimaisen yhdysliikenteen malli saatiin Yhdysvaltojen radioamatöörien harjoittamasta relee-liikenteestä, jota pohdittiin yhteispalavereissa ja Radiosanoma-lehdessä ja myöhemmin RADIO OH:ssa.
4. Sähkötyksen opetuksen perusasioihin kuuluu oikea ote avaimesta, tässä vielä perinteisestä pumpusta.
5. Entinen maratoonari Tatu Kolehmainen, ex OH2NT oli vannoutunut cw-mies. Ei häntä saanut juurikaan puheelle, vaikka hän oli saanut komeat modulaattoritarpeet USAsta. Näin ovat aikalaiset kertoneet.
6. Helsingin Sanomissa joulukuussa -39 ilmestyneessä Viestisuojeluskunnan ilmoituksessa haettiin toiveikkaasti titareita viestitoiminnan tarpeisiin. Oik. vanhoja QSL-kortteja: OH3NP ja ES3DMB, joka on perua 20-luvulta, jolloin OH-prefiksin koorvasi E = Eurooppa ja S=Suomi. OH tuli 1929 alussa.
7. – 8. Radioamatöörien lähettimet vaikenivat 16.9.1939 Kulkulaitosministeriön päätöksellä. Poikkeuksena runsaat parikymmentä eri puolelta Suomea valittua radioamatööriä varamiehineen, joista muodostettiin maahamme apuradioverkko sähkövoimalaitosten, sähkönsiirron ja ilmapuolustusaluekeskusten (IPAK) viestiyhteyksien varmistamiseksi. Radioamatöörien puolella järjestelyä johti sotilasviranomaisten alaisena Suomen radioamatööriliiton silloinen johtaja, dipl.ins. Kalle Sainio, ent. OH2NM.
Näinä aikoina lähettitoiminta ja postin kulku oli varmasti vilkasta Sainion työpaikalla Yleisradiossa Fabianinkatu 15:ssä.
9. Apuradioverkon alistussuhteet ja ensisijaiset tehtävät.
10.  Asemapaikkakunnat määräytyivät osin radiokaluston ja henkilöresurssien mukaan. Kari Ruokonen on löytänyt voimalaitosten historiikeista maininnan erillisestä Imatran ja Vanajan voimalaitoksen välisestä radioverkosta, joka oli toiminnassa koko sodan ajan.
Työskentelykiellon tultua voimaan radioamatöörien lähetinlaitteet takavarikoitiin lukuun ottamatta apuradioverkon asemia. Tässä kohtaa viranomaistyöskentelyssä sattui inhimillisiä erehdyksiä. Niinpä eräältä radioamatööriltä takavarikoitiin seinältä sähkömittari! Kuuntelua ja alueiden päivystystä kehotettiin järjestelmällisesti jatkamaan vieraiden asemien ja luvattoman radioliikenteen havaitsemiseksi.
11. Apuradioverkon asemia: Sulho Salama, OH1NP Turusta, hän kaatui rintamalla 21.12.1939, Olli Snellman, OH8NB Oulusta.
12. Liikennöinti apuradioverkossa.
Aluksi verkossa työskenneltiin tavanomaisen radioamatööriliikenteen rutiinein 40 ja 80 metrin aaltoalueilla. Tehot kehotettiin nostamaan suurimpaan mahdolliseen, ja selväkielinen liikenne oli kielletty. Jatkossa verkkoon nimettiin muutama johtoasema eri puolelle maata, annettiin tarkat päivystysajat ja aaltoalueet. Verkon käyttö ja ohjeistus sai jatkossa yhä sotilaallisemman luonteen. Näin toimittiin niin kauan, kunnes sotilas- ja muiden viranomaisten viestiyhteydet saatiin tilanteen vaatimalle tasolle.
13.  Mitä muuta radioamatöörit tekivät talvisodassa? Reino Hallamaan johtamaan radiotiedusteluun valikoitui ja kutsuttiin radioamatöörejä jo talvisodan kynnyksellä. Matti Wihuri, OH2OH koulutti viestilottia ja kaukopartioradisteja tiedustelun tarpeisiin. Lenna Suominen Os. Marttinan kaukopartiotukiasemalla Mundjärvellä v. -42. B-radio ja Hallicrafters SX-sarjan vastaanotin.
14. Keitä oli kutsuttu mukaan?
Tavisodan apuradioverkon radioamatöörit:
Erkki Heino, OH2NB
K.S. Sainio, OH2NM
Armas Häkkänen, OH2NQ
Vilho Kilpinen, OH2OF
Göran Tigerstedt, OH2PM
Erkki Kairenius, OH2ND
Volmar Vasama, OH2OR
Yrjö Juhari, OH1NF
Sulho Salama, OH1NP
Olavi Palén, OH1NW
Raino Jäykkä, OH1NS
Gunnar Stendahl, OH6NS
Runar Grönholm, OH6NG
Olli Snellman, OH8NB
Leo Antman, OH7ND
Leo Pirskanen, OH7NJ
Eino Kirsi, OH5NR
Eino Metso, OH5NZ
Walentin Granqvist, OH3NP
Toivo Vehoniemi, OH3NK
Antti Ukkonen, OH5NL
Kaino Suvanto, OH1NT
Jorma Jääskeläinen, OH5NJ
Lauri Norovuo, OH2NF
Tatu Kolehmainen, OH2NT
Veio Mikala, OH5OJ
Raimo Sarvamaa, OH7NI
15. Radioamatöörin huoneentaulun perusteesien mukaisesti hän ja hänen radioasemansa ovat tosi tilanteessa isänmaan palveluksessa. Vaativampiin ja jalompiin tehtäviin radioamatööri joutuu harvemmin. – Apuradioverkon radioamatöörit ansaitsevat meiltä kaiken sen arvostuksen ja kunnioituksen, mikä heiltä jäi ehkä aikanaan saamatta. Ja tämä koskee koko sotaveteraanipolvea, niin miehiä kuin naisia. – Näin voimme osaltamme korjata sota- ja radiohistoriaan jääneitä puutteita.
Kiitän mielenkiinnosta!
(versio 30.10.2016/rja)

Jaa sosiaalisessa mediassa / Share in social media