YOTA 2017

YOTA 2017 -leiri järjestettiin 5.–11. elokuuta Isossa-Britanniassa, Gilwell Parkissa, pohjoisessa Lontoossa (JO01AP). Leirillä oli 76 osallistujaa 27 eri maasta ja
mukaan saimme myös kaksi radioamatööriä aina Japanista asti!
Suomen tämänvuotinen edustustiimimme, johon kuuluivat Henni OH1ESI, Anu OH6ME, Antti OH6VA ja Vilma OH2VT, tapasi ensimmäistä kertaa yhdessä Helsinki-Vantaan lentoasemalla lauantaina ennen lennon lähtöä.
Leirin ensimmäisen kokonaisen päivän ohjelmaan kuului herätys jo seitsemän maissa. Englantilaisen aamupalan jälkeen otimme joka päivä ruokalateltalta mukaan lounaspussin, johon sisältyi vettä, hedelmä, leipää, sipsejä ja jokin makea jälkiruoka, kuten cup cake tai cookie.
Ensimmäisenä varsinaisena leiripäivänä, sunnuntaina, tiimimme aktiviteettina aamupalan jälkeen oli leiriaseman operointia, jossa sitten pääsimme kokeilemaan eri bandeilla workkimista käyttäen kutsua GB17YOTA. Kutsu oli luonnollisesti erikoiskutsu ja britit olivat nähneet mittavasti vaivaa Ofcomin, sikäläisen telehallintoviranomaisen, kanssa saadakseen otettua huomioon tapahtuman erikoisluonteen ja ulkomaalaisten nuorten osallistumisen.

Muuten tilava asema oli välillä niin täynnä ihmisiä, että sisään ei meinannut mahtua yhtäkään enempää. Kuva: OH-tiimi.

Leiriasema oli jatkuvasti valmiina 80/17, 40, 30, 20 ja 6 metrillä sekä lisäksi satelliitilla. Suosituin mode oli yllätyksettömästi SSB, mutta kuluneen viikon perusteella voi sanoa, että myöskään sähkötys ei ole kuolemassa nuorten operaattoreiden keskuudesta. Useilla eri digimodeillakin workittiin, mutta yhteyksien kokonaismäärään suhteutettuna marginaalisesti. Toinen aktiviteetti tunnin lounastauon jälkeen oli omien 17 metrin bandille tarkoitettujen kannettavien SOTA-antennien rakennusta.
Illalla oli perinteisen intercultural eveningin aika. Sinne jokaisen maan edustajat olivat tuoneet jotain syötävää ja juotavaa omasta maastaan muiden maisteltavaksi. Illan aikana pääsi ainutlaatuisen konkreettisesti tutustumaan moniin eri kulttuureihin ja ruokiin, sekä tutustumaan lähemmin muihin leiriläisiin. Mielenkiintoista oli myös nähdä, miten OH-tiimin salmiakki jakoi mielipiteitä maistajien välillä.
Intercultural Eveningissä tiimit tuovat maastaan tuliaisina muiden maistettavaksi ruokaa ja juomaa. Kuva: OH-tiimi.

Maanantaina lähdimme Bletchley Parkiin. Siellä tutustuimme radioamatöörien osuuteen toisen maailmansodan aikana koodien purkamisessa. Radioamatöörit kuuntelivat ympäri Britanniaa vihollisten lähetyksiä, ja kirjoittivat koodattuja viestejä ylös. Koodatut viestit lähetettiin Bletchley Parkiin murrettavaksi, ja siellä sitten Enigma-koneella salatun koodin purkajat työskentelivät yötä päivää. Pääsimme vielä kierroksen lopuksi tutustumaan GB3RS asemaan, josta Vilma piti yhteyden Etelä-Koreaan. Iltapäivällä lähdimme vielä aktivoimaan SOTA-asemia, joilla käytimme edellisenä päivänä rakentamiamme ground plane-antenneja. Kusoja tuli muutama ja antennit toimivat yllättävän hyvin. Sade kiusasi hiukan yhteydenpitoa, mutta se toi oikeastaan vain lisää tunnelmaa, kun kaikki istuivat yhdessä sateenvarjojen alla.
Tiistaina lähdimme kierrokselle Lontooseen. Matkustimme ensin paikallisjunalla, Overgroundilla ja vaihdoimme metroon, selvisimme hengissä! Lontoon
opastetulla kierroksella oppaamme oli asunut Suomessa, ja puhui myös kieltä varsin sujuvasti. Kävelimme paikasta toiseen, ja puolet oppaan puheesta jäi kuulematta, koska kaikki vain ihmettelivät kohteita ja ottivat someen hienoja turistikuvia. Kävelimme Parliament Squaren, Trafalgar Squaren ja the Mallin ohi Green Parkiin Buckinghamin palatsin eteen. Lounastauon jälkeen lähdimme vielä lopuksi Lontoon tiedemuseoon Science Museumiin, ja se olikin hieno paikka, jossa olisi voinut viettää vaikka koko päivän.
Oikeasti päivän paras juttu oli yhteys ISS:lle, ja se onkin hauska tarina. Yhteyteen oli käytetty paljon aikaa suunnittelusta valmisteluun ja toteutukseen. Paikalla oli ammattilaisia ja kuvaajia, ja puheet oli suunniteltu jokaista pilkkua myöten kuntoon. OH-tiimistä Henni pääsi osallistumaan esittämällä kysymyksen Paolo Nespolille, italialaiselle astronautille, joka on tällä hetkellä kansainvälisellä avaruusasemalla. Yhteys osoittautui erittäin vaikeaksi. Ensimmäisellä ISS:n ylimenolla emme kuulleet Paoloa, mutta sinne päin signaali kulki hyvin. Ongelmien takia saimme NASA:n erikoisluvalla mahdollisuuden kokeilla yhteyttä uudestaan. Kysyttiin myös lupa käyttää ISS:n venäläistä puolta, jossa oleva toinen tarkoitukseen sopiva radio toikin onnistumisen seuraavalla yrityksellä. Yhteydestä löytyy video brittien liiton, RSGB:n Youtube-tililtä (theRSGB). Yhteys oli kyllä yksi viikon kohokohdista.
Keskiviikkona oli ohjelmassa Foundation Licencen, paikallisen vasta-alkajaluokan suorittamiseen tähtäävää harjoittelua, joka oli hyvä ja vähän rennompi ohjelma rankan tiistain jälkeen. Valmistauduimme torstai-iltana pidettävään kokeeseen, jonka läpäistyä saa oman brittien kutsumerkin. Valitettavasti kokeen kieli ja univaje johtivat ¼ suoritukseen OH-tiimiltä, ja Antti OH6VA / M6NUQ, oli ainoa tentin läpäissyt suomalainen. Iltapäivällä pääsimme taas operoimaan leiriasemalle.
Yhteiskuvassa YOTA 2017:n osallistujat. Kuva: SG Thomas / RSGB

Saimme itse päättää mitä torstaina haluaisimme tehdä, vaihtoehtoina operointia, Lontoossa shoppailua ja kaikkea muuta kivaa. Valitsimme tietenkin operoinnin. Kusoja viikon mittaan kertyikin aika paljon. Tiimien välillä oli kilpailua siitä, kuka pysyy listoilla kärjessä. Pysyimme tietysti top 5 joukossa, mutta kisa oli tiukkaa. Tietysti li
stoilla pysymisen takia varasimme shackin kello 00–02 yöllä, mutta kaikki olivat toiminnantäyteisistä päivistä niin väsyneitä, ettei siitä meinannut tulla mitään. Leirin aikana me OH-tiimiläiset keräsimme nauruja operointimaineellamme, erityisesti operoinnille pyhittämillämme vuorokaudenajoilla. Saatoimme välillä herätä ennen viittä huutamaan CQ:ta asemalle, tosin lopulta vain muutaman hassun yksittäisen QSO:n takia.
Viimeinen kokonainen aamu aloitettiin tuttuun tapaan englantilaisella aamupalalla, jonka jälkeen OH-tiimi suuntasi kohti Kit Building -aktiviteettia. Askarreltavana tällä YOTA:lla oli 5 W CW transceiver -kit, joka harvalla (osin ehkä unenpuutteen aiheuttamien keskittymisvaikeuksien takia) kuitenkaan vielä
valmistui. Kotiin viemisiksi jäi siis vielä jonkin verran eri komponentteja.
Rakentelun loputtua oli aika suunnata kohti ARDF-telttaa, josta saimme ohjeistukset iltapäivän aktiviteettiin. Kettujahtia kokeilimme sekä kahdella, että 80 metrillä, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Lähettimet oli piilotettu ympäri Gilwell Parkia, joten samalla tuli tehtyä kunnon maisemakierros.
Illan ja GB17YOTA-aseman sulkeutumisajan lähestyessä QSO-kilpailun loppukiritunnelmat olivat käsin kosketeltavissa. Loppusijoitukset jäivät kuitenkin vielä päätösseremoniaan jännitettäviksi.
Kun ihmiset viihtyvät keskenään, tällaisia spontaaneja tilanteita saattaa ilmestyä kameran eteen. Kuva: SG Thomas / RSGB

Päätöstilaisuudessa jaettiin kaikenlaisia palkintoja kuluneen viikon ajalta, sekä sanottiin joukkueittain kiitokset koko YOTA 2017 -porukalle. Viikon aikana syntynyt yhteishenki oli ainutlaatuinen kokemus. Kahden pitkän kiitostunnin jälkeen pidettiin hauskaa ja juteltiin vielä uusien tuttavuuksien kanssa. Vaikka viikko oli pelkkää unelmaa, oli se myös pitkä ja väsyttävä. Aikaisimmat bussikuljetukset lentokentille lähtivät kello 03.30, joten porukka hävisi pikkuhiljaa jatkamaan iltaa kuka minnekin, osa nukkumaan, osa mäelle katselemaan öisiä Pohjois-Lontoon valoja.
Lauantaiaamu oli väsynyt ja tunnerikas. Muutaman tunnin sisään mahtui paljon halauksia ja hyvästejä, kun bussikuljetukset lähtivät Gilwell parkista pikkuhiljaa lentokenttiä kohti. Team OH:n kyyti oli viimeisessä bussissa, vasta 12.30, joten meillä oli hyvin aikaa hyvästellä kaikki yksitellen.
Kotimatkamme Gilwell Parkista kotia kohti sujui ongelmitta, vaikka Helsinki-Vantaalle ennustetun myrskyn takia pelkäsimme joutuvamme laskeutumaan jonnekin muualle. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, kuten suunniteltu, ja kaikki OH-tiimiläiset pääsivät reissusta kotiin yhtenä kappaleena ja monen uskomattoman kokemuksen ja 80 uuden ystävän verran rikkaampina!
73, de Team OH
Artikkeli on julkaistu Radiamatöörilehdessä 10/2017
Teksti: OH-tiimi