Per Ossian Aure, OH2FF (8.3.1941-25.3.2016) tunnettiin idearikkaana puurtajana, jonka saavutuksista ovat kertoneet pääasiassa muut harraste- ja työtoverit. Ideointi ja uusien ratkaisujen tekeminen olivat hänelle ominaista.
Tapasimme ensi kertaa RUK-kurssin puitteissa, ja yhteinen ”sävel” löytyi tuota pikaa. Perustimme HF-radioaseman esikuntakomppanian yläkertaan. Kun allekirjoittaneella on entuudestaan suhteita Haminan suuntaan, se edesauttoi aseman järjestelyissä. Per oli puolestaan ehtinyt opiskella radiotieteitä minua enemmän, mikä puolestaan auttoi aseman rakentelussa. Hän oli suorittanut radioamatööritutkinnon v. 1957 eli samana vuonna, jolloin itse reputin sähkötyskokeessa. Muistan nytkin elävästi, miten aseman rakennusvaiheessa Per puuhakkaana iski nauloilla omatekoisen antenninvirityslaitteemme ullakkohuoneen puuseinään kiinni.
SSB teki tuolloin tuloaan radioamatööritekniikassa. Meillä ei v. 1960 ollut mahdollisuutta – eikä edes aikaa sellaisen tekniikan rakentamiseen, mutta päätimme kokeilla DSB:llä. Teimme sen KISS tekniikalla (päätteessä 2 x 807), ja se toimi. Erään vieraan valtion viestiministeriö lähetti raportin asemamme aiheuttamasta häiriöstä, mutta meidän ei todettu toimineen mitenkään kelvottomalla tavalla. Totta kai me testasimme asemamme toimintaa mm. vasta-asemien kanssa. Kun toinen meistä aseman osakkaista saapui lomilta (sikäli kun niitä sai), lähetin oli poikkeuksetta rakennettu uuteen uskoon. Ja sitten taas innokkaasti testattiin…
Per olisi halunnut opiskella lääkäriksi, mutta nukkui ”pommiin” pääsykoe aamuna. Joten hänen oli opiskeltava elektroniikan ja instrumentoinnin insinööriksi valmistuen v. 1965. Hän tutustui AGA:n sotilasradioiden valmistukseen v. 1969 Lidingössä ja suoritti lisäopintoja Italiassa vuosina 1973-1976. Lisäksi hän osallistui lukuisiin alansa tapahtumiin ja konferensseihin pääasiassa Euroopassa vuosina 1965-1987. Kotimaisten kielten lisäksi Englannin, Saksan, Italian ja Espanjan kielet kuuluivat Perin kielivarastoon. Hänen työpaikkojaan olivat AGA ja Sonab; Telesten lisäksi hän toimi mm. Ericsson Radion ja LME:n laboratoriopäällikkönä.
Kun Per suuntautui teollisuuden palvelukseen, allekirjoittanut siirtyi merenkulun kautta telehallintoon. Rekrytoin myöhemmin erään PLH:n radiolaboratorion insinöörin opetustehtäviin. Hän kertoi: ”Siellä se Aure istui laboratoriossamme päivät pitkät ja keksi lopulta, miten sai NMT-puhelimen hyväksytyksi.” Suomalaisella radiopuhelinteollisuudella oli kivinen tie kuljettavana, ennen kuin ensimmäiset puhelimet saatiin tyyppihyväksytyiksi. Sen ensimmäisen hyväksynnän sai Perin (ja tiimin) suunnittelema NMT-puhelin.
Per oli tuolloin AGA:n palveluksessa. Firmassa toimi myös AGA:n radioamatöörit ry, OH2AJ. Vuonna 1965 se järjesti väri TV-kokeen yhdessä Kakkosten kerho ry, OH2AA ja Philipsin Radioamatöörit ry, OH2AK kanssa. Koe suoritettiin NTSC-järjestelmällä ja 432 MHz:n taajuusalueella. Silloin oli kulunut kymmenen vuotta siitä, kun TES-TV aloitti musta-valkoiset lähetykset Suomessa. PLH:n radio-osasto pelkäsi – tosin aivan aiheettomasti – amerikkalaisen järjestelmän aiheuttavan ”poliittisia ongelmia”.
Radioamatöörit suorittivat onnistuneesti ensimmäisen väri tv lähetyksen Suomessa. Se lienee ollut OH-radioamatöörien jopa ulkomaita myöten laajinta julkisuutta saanut tempaus, ja OH2FF oli siinä merkittävällä panoksella mukana. Tapaus on kerrottu lähemmin SRAL:n ”alussa oli kipinä” juhlajulkaisussa. Kun kävin niihin aikoihin tapaamassa Periä, hänen työhuoneessaan oli muistaakseni useampi väritelkkari. Niin kiivasta oli mittausten ja työn touhu, ettei isäntä oikein ehtinyt keskustelemaan kanssani…
Perin kiinnostus QRP-laitteisiin ja sovellutuksiin johti hänelle tyypillisiin erikoisiin ratkaisuihin. Polkupyöräasema antenneineen johdatteli kutsuun ”…kakkosten Fillari Fillari”. Kaikenlaista kokeiltiin. Rigipuolella Per ideoi 80 m:n DSB-transceiverin – siinä se vanha tuplanauhan idea jälleen pulpahti esiin. Pieni on kaunista, ja Per sovitti koko komeuden palttoon taskuun menevään koteloon, joka hämmästytti aikanaan monia.
Rigiä alettiin nimittää prälläksi, ja proto oli minulla kokeiltavana Lapin perukoilla. Joulukuun pimeillä qsot onnistuivat kolmosiin, mutta QRPp-teho ei sillä kertaa riittänyt etelärannikollemme asti, vaikka asemia oli kuultavissa. Prällässä kulminoituivat Perin ideat miniatyyrisoinnista, ja siinä oli myös sovellettu fettiteknologiaa. Prällä voitti SRAL:n rakentelukilpailun. Sen dokumentointi oli tarkkuudessa ja laajuudessa omaa luokkaansa. Vain oleellisin osa siitä voitiin julkaista Radioamatööri-lehdessä.
Per Aure, ex. OH2FF kohosi ammatissaan merkittävään asemaan ja saavutuksiin. On perusteltua sanoa, että hän edusti aidosti ja pyyteettömästi radioamatööritoiminnan parhaita puolia ja erityisesti sen teknistä puolta. Vieläpä kehityksen kärjessä, koska miniatyyrisoinnista tuli alan teollisuuden ja meidän harrastajienkin laitteiden oleellinen rakennetekijä. Hänessä yhdistyivät erikoisella tavalla empaattisuus ja terävä tekninen äly. Vaatimaton taitaja jäi ilman Lindellin palkintoa, mutta se tuskin häntä suretti. Per toteutti ideansa ja haaveensa – hän ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla. Ehkä ei sittenkään ollut huono asia joutua tekniikan tekijäksi ja taitajaksi.
Timo Kiiski, OH1TH/OH5TA