SRAL nuokkuu historiansa pahimmassa taloudellisessa ja henkisessä lamassa. Tuleva 100-vuotisjuhla uhkaa antaa kuvan eksyneestä ja loppuunpalaneesta maratoonarista enemmän kuin elinvoimaisesta, uudistuvasta harrasteesta. Onko ketään, joka ei myönnä jotakin menneen väärin? Tai kiinnostaako se edes ketään?
Puheenjohtajalla on edessään kaksi suurta haastetta: Hoitaa juhlavuoden tehtävät sillä mediaosaamisella ja -taidolla, joka hänellä on. Ja samalla luotsata liitto takaisin kehityksen uralle.
Uudelta puheenjohtajalta edellytetään nyt laajaa koko harrasteen tärkeimpien osa-alueiden tuntemista, osoitettua johtamista sekä sitoutumista. Nyt ei ole enää aikaa yhdenasian osaajille tai välikauden vetäjille. Puheenjohtajan tulee olla itsenäinen ja vapaa ”taustaherroista”.
Jokaisen suomalaisen radioamatöörin tulee joka päivä olla ylpeä siitä, että meillä on harrastajia yhdistävä – ei niitä erottava – järjestö.
Talouden kehitys:
-uudet rahoitusmahdollisuudet – jos paikalliskerho pystyy nelinkertaistamaan tulonsa, valtakunnallisestikin pystytään samaan?
-jäsenmaksun nousun hillitseminen uusilla palvelurakenteilla
Toiminnan kehitys:
-hyväksyä, että ei ole väärää tapaa harrastaa
-markkinointiosaaminen!
-päätösten avoimmuus, julkisuus, läpinäkyvyys, tasapuolisuus. Myös ikävät uutiset tulee kertoa. Hyväksyä kriittinenkin palaute.
-uskottavuuden palauttaminen viranomaissuhteisiin
-Internet-sivuston, Radioamatööri-lehden ja tiedotuksen nopea nostaminen uudelle tekniselle ja toimitukselliselle tasolle. Päätoimittajan palauttaminen.
-koulutuksen uudelleenarvostaminen jatkuvuuden edellytyksenä
-pätevyystutkintojärjestelmän täyskäännös mahdollistamaan uusien harrastajien saaminen mukaan – ei estäminen
-yhteistyö uusiin sidosryhmiin: MPK, purjehtijat, HackLab, …
-historian arvostaminen ja tallentaminen osana uuteen oppimista
-auttaminen kerho- ja muussa paikallisessa toiminnassa