Suomen Radioamatööriliiton 100-vuotishistoria kuljettaa lukijan 1900-luvun alun radiokokeiluista digiaikakaudelle
Suomen Radioamatööriliitto ryjulkaisee liiton 100-vuotishistorian 20.1.2021. Tietokirjailija Jonna Pulkkisen kirjoittama teos ei ole vain radioamatöörien oman liiton tarina, vaan se on myös kertomus suomalaisten radioharrastajien vaiheista aina 1900-luvun alusta tähän päivään.
Radioamatööriharrastus liittyy olennaisesti radiotekniikkaan. Liiton 100-vuotishistorian näkökulma ei kuitenkaan ole tekninen, vaan ennen kaikkea yhteiskunnallinen. Näkökulman valinta ei ole sattumaa, sillä radioamatöörit ovat aina toimineet osana yhteiskuntaa ja aikansa ilmiöitä.
1900-luvun alkuvuosina Suomessa oli vain yksittäisiä harrastajia, jotka tekivät lähetyskokeiluja ja rakensivat laitteensa itse. Ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, oli 18-vuotias Eric Tigerstedt, joka sähkötti venäläisiin laivoihin Helsingissä vuonna 1905.
Vähitellen harrastajat alkoivat järjestäytyä ja perustivat Nuoren Voiman Liiton Radioyhdistyksen huhtikuussa 1921. Vajaa kolme vuotta myöhemmin yhdistyksen nimi muutettiin muotoon Suomen Radioamatööriliitto NVL – Finlands Radioamatörförbund NVL. Itsenäiseksi yhdistykseksi liitto irtautui syksyllä 1926.
Suomen ensimmäinen radioreportaasi
1920-luvulla radioamatööreillä oli vahva rooli yleisradiotoiminnan kehittämisessä ennen kuin O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio perustettiin. Radioamatöörit tekivät muun muassa lähetyskokeiluja ja osallistuivat myös säännöllisten radiolähetysten tekemiseen. Tiettävästi Suomen ensimmäinen radioreportaasi kuultiin Tampereen Radiosta radioamatööri Arvi Hauvosen lähettämänä syksyllä 1925.
Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin radioamatöörit olivat mukana televisiotoiminnan käynnistämisessä. Tampereella toiminta alkoi radioamatöörien ja opiskelijoiden palkattoman harrastuksena ja hieman myöhemmin kuin Helsingissä ja Turussa.
Radioamatöörit sota-ajan viestitehtävissä
100-vuotishistoriassa on haluttu kertoa aikaisempia liiton historiikkeja tarkemmin sotavuosista. Suomen radiotiedustelun perustamista ja toimintaa sekä varsinkin jatkosodan aikaa kuvaillaankin laajasti.
Sotavuosina radioamatööriharrastus oli kielletty. Harrastajien radiolaitteet oli takavarikoitu talvisodan aikaista radioamatöörien muodostamaa varaverkkoa lukuun ottamatta. Sodassa radioamatöörejä palveli muun muassa radisteina, kaukopartiomiehinä ja radiotiedustelutehtävissä. Radioamatöörit osallistuivat myös Kyynel-kaukopartioradioiden suunnitteluun.
Pulkkinen kuvailee, miten sodan jälkeen oli vaikeaa aloittaa harrastustoiminta uudestaan. Radioamatöörien lähetysluvat saatiin takaisin vasta 1947. Sitä ennen sisäasiainministeriön perustama tutkintaelin vaati liittoa erottamaan Stella Polarikseen, asekätkentään ja salaisen radioverkon rakentamiseen osallistuneita jäseniä.
Viestiyhteyksien suunnittelua Vapaaehtoisen pelastuspalvelun käyttöön
Radioamatööriliiton myöhemmiltä vuosikymmeniltä Pulkkinen kertoo seikkaperäisesti siitä, miten liitto lähti mukaan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaan. Vapepa on nykypäivänä 53 järjestön muodostama vapaaehtoisten auttajien verkosto. Liitossa alettiin 1960-luvun lopulla selvittää, miten radioamatöörit voisivat olla parhaiten avuksi muutama vuosi aikaisemmin perustetussa pelastuspalvelussa. Viestiyhteyksien tarvetta kartoitettiin yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa sekä kehitettiin paristokäyttöinen radiolaite pelastuspalvelukäyttöön.
Suomen Radioamatööriliitto on yhä mukana Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa. Lisäksi liitto alkoi 2000-luvulla järjestää omia Turva-kriisiviestitysharjoituksia.
Arkistosta poimittua: radioamatööri käyttää kuuta satelliittina
Radioamatööri Lenna Suominen piti vuonna 1964 kalifornialaisen Bill Conkelin kanssa 144 megahertsin taajuusalueella maailman ensimmäisen kaksisuuntaisen radioamatööriyhteyden, jossa radioaaltojen heijastuspintana käytettiin kuuta. Yhteyttä edelsi kahden vuoden työ ja monta epäonnistunutta yritystä. Monet radioamatöörit pitivät onnistumista mahdottomana.
Tällaiset kiehtovat harrastustarinat säilyvät jälkipolville Suomen Radioamatööriliiton vuosia kestäneen arkistointityön ansiosta. Dokumentteja ja valokuvia on luetteloitu, skannattu ja järjestetty vapaaehtoisvoimin vuodesta 2007 lähtien. Liiton arkistoa on käytetty apuna 100-vuotishistorian kirjoittamisessa ja suuri osa kirjan kuvista on arkistosta.
Kirjan sivuilla kerrotaankin monia värikkäitä tarinoita vuosien varrelta. Suomalaisen retkikunnan matkaa eteläisellä Atlantilla sijaitsevalle Annobónin saarelle lukee kuin jännityskertomusta. Kuuluipa matkaan muuan muassa laskeutuminen raivaamattomalle lentokentälle sekä useampi vierailu Päiväntasaajan Guinean presidentinlinnaan erilaisten käytännön asioiden, kuten radioamatöörilupien, järjestämiseksi.
Matkapuhelimista tietoverkkoihin
Myös myöhempinä vuosikymmeninä radioamatöörit työskentelivät uuden tekniikan parissa, sillä suuri joukko heistä oli töissä matkapuhelinteollisuudessa. Pulkkisen kerronnassa limittyvät niin Nokia, Salora, Mobira kuin Benefonkin, ja muun muassa NMT-puhelinten vaiheita muistellaan mukana olleen radioamatöörin omalla äänellä.
Vähitellen tietokoneet ja internet ovat tulleet osaksi radioamatööritoimintaa. Radion välityksellä voidaan lähettää dataa tai digitaalista puhelähetettä ja toisella paikkakunnalla, jopa toisella puolella maailmaa, olevaa radiota voidaan etäohjata verkon yli.
Kirjan lopussa vuosina 2019–2020 Suomen Radioamatööriliiton puheenjohtajana toiminut Tuomas Tauriala kirjoittaa tervehdyksessään: ”En näe nykyistä langattoman viestinnän ja verkkoyhteyksien aikakautta lainkaan uhkana harrasteellemme. Päinvastoin, radiotekniikan erikoisosaamiselle ja tekniikan kehittämiselle sekä kokeiluille on nykyään suurempi tarve kuin koskaan ennen.”
Kirjan tiedot
Suomen Radioamatööriliiton 100-vuotishistoria, Jonna Pulkkinen
Taitto: Lotta Salonen
Painopaikka: Oy Nord Print Ab (2020)
Kovakantinen, 179 sivua.
Suomen Radioamatööriliitto ry.
Suomen Radioamatööriliitto (SRAL) on radioamatöörien valtakunnallinen keskusjärjestö. Liitolla on jäseniä noin 3500 ja jäsenkerhoja ympäri Suomea. Liitto järjestää koulutusta, radiokilpailuja ja tapahtumia sekä julkaisee omaa lehteä ja kirjallisuutta. Liitto tekee yhteistyötä Liikenne- ja viestintäviraston kanssa radioamatöörimääräyksiin, -taajuuksiin ja -tutkintoihin liittyvissä asioissa vastaten myös radioamatööritutkintojen järjestämisestä Suomessa sekä on mukana kansainvälisen radioamatööriunionin, IARU, toiminnassa.