On melko ällistyttävää ajatella, että Albania, tuo maailman harvinaisin DXCC-maa vuonna 1970, sijaitsi
keskellä Eurooppaa ja muiden maiden ympäröimänä, mutta oli kuitenkin täysin suljettu ja yhteyksissä vain
kaukaiseen Kiinaan. Melkoinen uutispommi tuona vuonna olikin se, kun Albania päätti ottaa vastaan ihka
ensimmäisen ulkomaisen turistiryhmän. Tuo ryhmä matkusti Tanskasta, OZ, Albanian pääkaupunkiin
Tiranaan ja sieltä pitkin mutkaisia hiekkateitä silloin vielä eristäytyneille Durresin rannoille, jotka sijaitsivat
tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista. Ei ehkä kuitenkaan yllätä, että tuolla nimenomaisella matkalla oli
mukana kolme seikkailunhaluista radioamatööria, Erkki OH2BW (SK), Ville OH2MM ja Martti OH2BH. He
iskivät radioaalloille Albaniasta päivämäärällä 10.7.1970, näin murtaen tuon Enver Hoxhan johtaman
suljetun valtakunnan mystiikan. Ko. päivänä oli Suomessa SRAL:n kesäleiri, josta DX-kansa hävisi kuin tuhka
tuuleen.

West Coast DX Bulletin nro 33/1970 raportoi 25.7.1970 seuraavasti:
“OH-ryhmä ajoi 1100 kilometriä Suomesta Kööpenhaminaan ja lensi sieltä suoraan
Albaniaan. He eivät olleet saaneet minkäänlaisia etukäteisvastauksia kirjeisiinsä ja
kyselyihinsä radioamaatöritoimintaan liittyen, joten he lähtivät katsomaan, mitä olisi
ylipäätään mahdollista toteuttaa. Tulli päästi heidät kuitenkin eteenpäin Heath HW32-
radioiden kanssa ilman kysymyksiä. Albaniaan saapumisen jälkeen tuli selväksi, että heidän
aikansa tulisi kulumaan Apolonia-hotellissa aidatulla ranta-alueella, eikä matkoja Tiranaan
voinut tehdä.
Virallinen albanialainen opas, Lili, ei nähnyt ongelmia radioiden aktivoinnin kanssa. Näin
ZA/OH2BH tuli ääneen 9 tunnin ajaksi ja lokissa oli 860 QSO:a. Seuraavan päivänä Albanian
viranomaiset tulivat kuitenkin kertomaan, että radioiden tuonti maahan oli kielletty lailla ja
viranomaiset ottaisivat radiot hallintaansa loppuloman ajaksi. Ryhmä yritti saada
erikoislupaa päästäkseen Tiranaan neuvottelemaan asiasta – turhaan. Opas Lili sai kuitenkin
järjestettyä tapaamisen Liikenneministeriöön. Tapaamisessa selvisi, että heidän kirjeensä oli
vastaanotettu, mutta niihin ei ollut vastattu yksinkertaisesti siksi, että Albanian laissa ei ollut
määräyksiä radioamatööritoiminnasta, joten sitä ei siksi ollut sallittu, muttei myöskään
kielletty. Liikenneministeriön varaministeri oli hyvin kiinnostunut radioamatööritoiminnasta
ja hän lupasi edistää sen tunnettavuutta Albaniassa. Hän pyysikin, että kun ryhmä tulisi
uudelle vierailulle Albaniaan, hän saisi tarvittavat luvat.”

Lopputarina pähkinänkuoressa
Minä vierailin Albaniassa useita kertoja vuosien 1970 ja 1989 välillä keskustellakseni
radioamatööritoiminnasta maan taajuushallinnon johtajan, Dajlan Omerin kanssa. Päätökset olivat
jatkuvasti kielteisiä, vaikka johtaja tuntuikin suhtautuvan asiaan myönteisesti ja nyökytteli. Myöhemmin
kuitenkin paljastui, että Albaniassa pään nyökkäily tarkoittaakin juuri päinvastaista suhtautumista kuin
mihin Suomessa on totuttu.
Vuonna 1989 Albanian Telecom-hallinnon johtaja vieraili Suomessa. Vaikka hänen käyntikortissaan luki
tuolloin nimi Toli Halili, saatiin myöhemmin selville, että hän oli Sokol Hoxha eli Albaniaa johtavan Enver
Hoxhan poika. Hän oli hyvin sympaattinen ja älykäs ihminen, joka pikaisesti päättikin että Albanian
ensimmäinen radioamatöörikurssi/operointitapahtuma (ZA1A) pidettäisiin syyskuussa 1989.
Tämä kurssi ja sen mahtavat paikalliset opiskelijat eivät vain muuttaneet minun koko suhtautumistani
radioamatööritoimintaa kohtaan, vaan vaikuttivat vahvasti myös muihin suomalaisiin paikallaolijoihin,
kuten Seppoon, OH1VR ja Viliin, OH2ZZ. Tämän kurssin myötä löysin itselleni uuden suunnan RA-
toiminnassa — edistää ns. ”matkasaarnaajana” RA-toiminnan istuttamista harvinaisiin tai potentiaalisiin
DXCC-maihin!
Radioamatöörimäärykset kirjoitettiin ja lupakäytännöt määriteltiin osana tätä tapahtumaa. Koska toimin
projektinjohtajana, pystyin varaamaan tämän erityisen hienon tunnuksen, ZA1A, tälle tapahtumalle ja
opiskelijoille, sekä myös IARU:n jäsenjärjestölle, AARA, joka perustettiin samalla. On mahtava tunne, kun
voi valmistella lupakirjan kaikkein halutuimmalle DXCC-maalle! Myös tuo nyökkäilevä
neuvottelukumppanini, Dajlar Omeri, oli osana kurssilta valmistuneita. Hän päättikin ohittaa muiden
maiden kutsurakenteet ja halusi Albanian aloittavan kutsulla ZA1KAA opiskelijiolle. Hän määräsikin
ensimmäisen kutsumerkin, ZA1KAA, itselleen (tänään ZA1Z) ja aloitti samalla AARA:n puheenjohtajana.
Tähän päivään mennessä on yksi radioamatööriurani huippuhetkiä ollut se, kun viimein näin Dajlar Omerin
nyökkäilevän horisontaalisesti (tämän olin sittemmin oppinut tarkoittavan myöntymistä vertikaalisen
nyökkäilemisen sijaan) – näin vahvistaen pitkäaikaisen ystävyytemme. Matkustimme jopa yhdessä Tokioon
käynnistääksemme ZA-maan avaamisen.

Historiallinen kurssi Tiranan yliopistossa
Reilun 13 vuoden päästä, vuonna 2003, olimme päättäneet lisätä radioamatööritoiminnan kurssin Tiranan
Teknisen Yliopiston kurssivalikoimaan. Kurssia johti professori John, G3OKA, ja hänen opetusapunaan
toimivat mm. Uli, DJ2YA, ja Carl, K9LA, sekä muita. Kurssilta valmistui 38 uutta hamssia ja jopa yliopiston
johtokunnan jäsen, Sonila Agako, ZA1YL, suorittii tutkinnon. Ydintiimillemme myönnettiin akateeminen
tunnustus “Fellow of Technical University of Tirana”. Lukuisia radioita lahjoitettiin. Parhaalle opiskelijalle,
Geni Kolalle, ZA1BS, annettiin transceiveri ja samalla vierailimme hänen syrjässä sijaitsevalla kotikylällään
asentamassa antennit. Kaikkein aktiivisimmalle operaattorille, Dikille, ZA1E, lahjoitettiin radio Nigellin,
G3TXF, toimesta. Samoihin aikoihin kuin tuo kurssi pidettiin, iso monikansallinen tiimi aktivoi Albaniaa
samoilta Durresin rannoilta, kun miltä tämä tarina alkoi. Tapahtuma nimettiin “Ensimmäiseksi Albanian DX-
kokoukseksi, ZA1DX” ja sen tarkoituksena oli edistää radioamatööritoiminnan tunnettavuutta Albaniassa.

Ja nyt, 50 vuotta myöhemmin, ovatko nämä vain ihania muistoja?
Nyt, 50 vuotta myöhemmin, Ville OH2MM ja Martti OH2BH, muistelevat tuota ensimmäistä matkaansa
Albaniaan Helsingissä silloisen oppaansa, nyt Albanian kunniakonsulin Liliana, Lili, Verdhan kanssa. Liliana
muutti myöhemmin Suomeen opiskelemaan ja hänestä tuli tunnettu henkilö maiden välisissä suhteissa.
Liliana kertoo, vasta nyt, että hänen isänsä Sali Verdha, joka oli tuolloin varaministeri, oli tukenut tuota
ensimmäistä ZA-aktivointia Lilin välityksellä – pelastaen siten myös koko operaation – ja näin
mahdollistanut Albanian mukaantulon yhdeksi uudeksi DX-maaksi. Joskus radioluvan taustat voivat selvitä
vasta 50 vuoden jälkeen. Ko. tapahtumaan liittyneet keskustelut mystisten ja innokkaiden suomalaisten
kesken olivat myös saaneet Lilianan inspiroitumaan Suomessa opiskelusta – olivathan suomalaiset Lilin
ensimmäinen yhteys Albanian ulkopuolelle.
Viime vuosina, noin 50 vuotta tuon ensimmäisen turistijoukon saapumisesta, on Albania ottanut isoja
askelia kohti maan avaamista turismille ja suoria lentoja Albaniaan operoidaan jo monista Euroopan
kaupungeista. Odotamme myös innolla Albanian liittymistä Euroopan Unionin jäseneksi. Emmekä suinkaan unohtaneet Albaniaa, noita opiskelijoita tai hienoja Durresin rantoja vaan päinvastoin – halusimme asettua
asumaan Albaniaan. Yhdessä Pertin, OG2M, ja Pekan, OH2TA, kanssa hankimme pysyvän kodin ja
radioaseman Durresin rannoille. Albaniaan 2019 syksyllä SAC:n aikaan osunut maanjäristys kuitenkin
aiheutti vahinkoa talolle ja nyt koronaepidemian ja talon korjausten vuoksi, emme ole päässeet Albaniaan
vuoteen. Heti, kun se on taas mahdollista, palaamme. Tälle välin, jos kuulet ZA:n Albaniasta, muista tämä
tarina 50 vuoden takaa, ja pidä hyvää huolta ZA1A-ja muista ZA-qsl-korteistasi.

Martti Laine, OH2BH