Nuorisoblogi

Nordics On The Air 2019 eli kansainvälisyyttä keskellä metsää

Suomen radionuoriso tempaisi tällä kertaa yhteispohjoismaisesti järjestämällä pääsiäisen aikaan Nordics on the Air -leirin Kemiönsaaren Leirisalossa. Paikka on tuttu OH1AD:n leireiltä, ja nyt siihen on tutustunut myös iso joukko DX:iä.

Nuorisoleiri, mitä ihmettä?

Nordics on the Air eli tuttavallisemmin NOTA on IARU region 1:n nuorisotoimintaa. Koko R1:n nuorisoleiri YOTA on järjestetty vuodesta 2011 alkaen, ja pienemmän mittakaavan NOTA-leiri pidettiin ensi kertaa viime vuonna Ruotsissa. SRAL:n Nuorisotiimi otti järjestämisvastuusta kopin ja alkoi puuhata leiriä jo viime kesänä. Etsittiin leiripaikkaa, mietittiin päivämäärää, haalittiin vapaaehtoisia. Salon kerho eli OH1AD oli hyvänä paikallistukena.

Järjestäjien ydinjoukon muodostivat SRAL:n Nuorisotiimin seitsemän jäsentä. Valtaosa osallistujistakin oli tietysti suomalaisia, mutta myös Ruotsilla oli vahva edustus neljällä autokunnalla ja 12 hengellä. Virosta saapui neljän hengen delegaatio, Norjasta kaksi ja lisäksi vahvistukset Islannista, Saksasta ja Alankomaista. Myös sukulaiskansalaiset kaukaa Unkarista olivat edustettuina kahden nuoren voimin. Yhteensä leiriläisiä oli 32 ja järjestäjiä 14 henkeä.

 

 

Masto nousee toisen kerran, ja tällä kertaa antennikin toimii. Yhteistyössä Jocke, SA0BSJ, ja Jussi, OH6KV.

 

 

Ohjelmaa moneen lähtöön

Kun leirille osallistuu kirjava joukko nuorisoa eri maista, pitää ohjelma miettiä sopivaksi. Tarvitaan toisaalta järjestettyä ohjelmaa, jolla saadaan jengi kasaan ja jäätä murrettua. Toisaalta pitää olla riittävästi vapaata aikaa, jotta ihmiset saavat tutustua toisiinsa rauhassa. Ohjelmassa pitää vieläpä yrittää ottaa huomioon ikäjakauma (12–29) sekä se, että jotkut ovat olleet amatöörejä yli kymmenen vuotta mutta toisilla on tutkinto vielä suorittamatta.

NOTA:n ensisijaisena tavoitteena on yhdistää pohjoismaisia radionuoria ja tarjota mielekkäitä kokemuksia harrastuksen parissa. Toiminnassa pyritään tarjoamaan osallistujille kokemus siitä, että “me osataan!” Monella nuorella ei ole omaa asemaa tai lähellä nuorisoystävällistä kerhoa, joten leiriasema on monelle mannaa. 

Hauskana tutustumisohjelmana heti leirin alussa oli Intercultural Evening eli ICE, jossa jokainen maa toi omia erikoisherkkujaan muiden maisteltavaksi. ICE:ssä oli tarjolla paljon sellaisia ruokia, jotka olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta oli myös paljon sellaista, mitä ei oltukaan ennen nähty. Joillekin mustamakkara oli vierasta, toisille islantilaisten lihahyytelö tai hollantilaisten vohvelit. Pääsiäisaikaan kuului tietysti mämmi sekä ruotsalaisten Påskmust.

 

Voittajien on helppo hymyillä. Jocke, SA0BSJ, ja Gustav, SA7GGO, saivat ensimmäisenä kaikki ketut kiinni ja löysivät pois metsästä.
 

Suomen luonto osana ohjelmaa

Tänä vuonna yritettiin keksiä jotain erilaista, millä innostaa nuorisoa pysymään harrasteen parissa. Noin kymmenen leiriläistä lähti aikaisin sunnuntaiaamuna kohti Teijon kansallispuistoa, jossa oli tarkoitus pystyttää QRP-asema ja saada kasaan vähintään 44 yhteyttä tuon kyseisen kansallispuiston rajojen sisäpuolelta. Vaikka takana oli herätys aamuseitsemältä, saimme kaikki ajoissa liikkeelle. 

Upeissa kansallispuiston maisemissa radioreppu avattiin ja asemakalusto purettiin pöydälle. Tästä se urakka sitten alkaisi, mutta miten se antenni sitten kuuluikaan pystyttää? Pienten haasteiden jälkeen langat olivat ylhäällä. Vielä meillä oli aikaa, sillä olimme luvanneet olla äänessä yhdeksältä Suomen aikaa. Yaesu ft-817 otettiin suojapussista, liitettiin antenni kiinni ja käynnistettiin kaikki laitteet, ja yllätykseksemme SWR oli sopivan alhainen. Kuso kulki ja nuoret nauttivat toistensa seurasta. 

Hyvä sää, hyvä seura ja onnistuneet yhteydet saivat aktivointireissulle lähteneet nuoret hyvälle tuulelle. Oli hienoa huomata, miten nuoret innostuivat pitämään yhteyksiä. Yleistä kutsua kutsuttiin jatkuvasti ja sen perään huudettiin vielä “Teijo National Park OHFF-0112”. Kahden tunnin ajan oltiin lähes tauotta radion ääressä ja tehtiin parhaamme, nautimme toistemme seurasta ja luonnosta. Loppujen lopuksi yhteyksiä saatiin vähän yli 60, joten aktivointi onnistui hyvin. Toivottavasti joku sai tästä aktiviteetista kipinän ja uskaltaisi kokeilla Flora and Fauna -aktivointia joku päivä!

Toisena luontoaiheisena ohjelmanumerona oli perinteinen ARDF eli kahdeksankympin radiosuunnistus. Keijo, OH2ETM, oli apujoukkojensa kanssa pystyttänyt muutaman rastin radan, jota kaikki osallistujat pääsivät kokeilemaan. Jotkut vetivät ylleen oikeat suunnistuskamppeet ja ottivat kisan tosissaan, toiset taas lähtivät päiväkävelylle hupimielessä. Jocke, SA0BSJ, ja Gustav, SA7GGO, suoriutuivat parhaiten, Trond, LB4IH, ja Niilo, OH1EYI, tulivat toiselle sijalle ja yksin kilpaillut Tomi, HA9T, taisteli itsensä kolmannelle sijalle.

Luonnonläheisyys ei loppunut tähän, vaan illalla leiriläisten nähtiin hortoilevan metsässä kuin jotain etsien. “Mitä sinä siellä metsässä lapion kanssa teet?” kysyi järjestäjä. Leiriläinen kertoi etsivänsä matoja, ja suomalaiset ohjasivat hänet kaivelemaan mieluummin läheiselle pellolle. Tarina kertoo, että järvestä nostettiin ämpärillinen särkiä. Grillimestari Tommi, OH3FCB, yritti seikkaperäisesti selittää, että särki ei sovi grillattavaksi, mutta niin vain suostui lopulta grillaamaan saalista sillä ehdolla, että kalastajat myös söisivät sen. Niinhän kävi, ruodoista huolimatta.

 

Improvisoitu ohjelma yhdistää leiriläisiä.

OH2YOTA kuului bandilla

Paikan päällä Leirisalossa ei ollut mitään asemakalustoa valmiina, joten kaikki piti tuoda mukana antenneja myöten. Asema koostui kahdesta Elecraft K3 -radiosta, tietokoneista, linukoista, bandpass-filttereistä sekä A4S-tribanderista ja 40 m ja 80 m dipoleista. Mastokin kuljetettiin tietysti paikalle itse auton kattotelineellä.

Kun masto oli saatu pystyyn, tribanderin toiminnassa ilmeni ongelma. Ei muuta kuin masto alas ja tutkimaan mikä vialla. Syyksi selvisi baluni, jossa keskikarva ei saanut kunnon kontaktia UHF-liittimen kanssa. Vika oli helppo korjata, kun se kerran oli löydetty. Masto takaisin pystyyn, ja antenni rupesi toimimaan mainiosti. Siinä oli myös hyvä ja opettavainen yllätysohjelmanumero osallistujille!

Kaikkiaan qsoja pidettiin n. 1000 kpl, CW:llä, SSB:llä ja FT8:lla. Enemmänkin olisi workittu, jos asemaa ei olisi ollut pakko sijoittaa saunarakennukseen: IARU:n taajuusjakosuosituksen mukaisesti tytöille ja pojille järjestettiin eri saunat, eikä toinen sukupuoli saanut edes workkia toisten saunan aikana, vaikka juuri silloin olisi ollut hyvää aikaa.

Varsinaisen workkimisen vastapainoksi ruotsalaiset olivat kehittäneet yllätysohjelman “keywi & bugnana”, joka paljastui avainrakenteluksi. Twistinä tällä kertaa oli sääntö, jonka mukaan jokaisessa avaimessa piti olla mukana vähintään yksi hedelmä! Lopputuloksena näimme mm. Apple-henkisen iKeyn, banaanikahvaisen Sideswiperin sekä useita ergonomisia banaanipumppuja. Eräs tiimi venytti sääntöjä rakentamalla avaimensa banaanipuhelimesta, ja tämä avain myös äänestettiin kisan parhaaksi. Ehkä avain voittoon oli siinä, että avaimen avulla pystyy äänittämään oman CW-harjoittelunsa. Jokainen avain testattiin luonnollisesti myös asemalla tositoimissa. “TRX hr is K3 es key is banana banana.”

Fone-workkijoille puolestaan järjestettiin off-air contest, jossa siis huudettiin kusot audiolla hirvittävässä QRM:ssä. Järjestäjien ilona ja kunniana oli tuottaa riittävästi häiriöitä. Paras asema piti 9 minuutissa peräti 15 hyväksyttyä kusoa näissä vaativissa olosuhteissa.

 

 

Voiko banaaniavaimella pitää lokia samalla, kun avaintaa?
 

Onnistunut leiri

Leirillä nähtiin pääasiassa iloisia ilmeitä, mitä nyt venyneiden saunasessioiden jälkeen aamuisin hieman pöllähtäneitä naamoja. Leiriläiset saivat viettää hauskan viikonlopun, ja mikä tärkeintä, kaikki kertoivat saaneensa uusia kavereita. 

Ei pitäisi olla mikään yllätys, että workkiminen on radionuorisolle se tärkeä ja kiinnostava juttu. Asema oli paljon käytössä, ja monet kokivat siellä olleen jopa ruuhkaa, mikä näkyi leiripalautteissakin. Varteenotettavana kehitysideana saatiin ajatus workkimiskoulun järjestämisestä. Aloittelijat kaipaisivat opastettua ensikusoa ja ehkä jopa kuunteluapua kertomaan, mitä vastapäässä sanottiin. Edistyneemmille voisi olla vaikkapa kontestikoulua tai radiokelien lisäopetusta. Nuorisolta löytyy varmasti osaamista myös tällaiseen kouluttamiseen, mikä jottei.

Toisena erityisenä asiana leirin palautteissa näkyi tietenkin sauna. Paikalle oli toimitettu kylmä mutta sentään nestemäinen järvi, jossa uskaliaimmat kävivät kastautumassa. Saunaa oli joka ilta, ja kun Elín, TF2EQ, kauniisti pyysi, lähtöpäivän aamuna järjestettiin vielä tyttöjen ylimääräinen salainen sauna.

Pientä nyreyttä leiriläisissä tuntuivat herättävän tavallisen suomalaisen leirikeskuksen luonnonläheiset olosuhteet. Juoksevaa vettä ei ollut ihan joka rakennuksessa, ja vessoihin oli yöllä pitkä matka. Näistäkin haasteista huolimatta leiristä selvittiin onnellisesti kokemusta rikkaampana.

Palautteen perusteella leirin tärkeimpään tavoitteeseen päästiin: kaikki lähtisivät uudelleen kansainväliselle radioamatöörileirille. Leirin jälkeen on keskusteltu Telegram-ryhmässä ja monet skedit sovittu eri modeilla. Uudet ja vanhat ystävät pääsevät seuraavan kerran tapaamaan pohjoismaisella VUSHF-leirillä Norjassa sekä Friedrichshafenin radiomessuilla.

 

Läpileikkaus pohjoismaisesta radionuorisosta.

Lopuksi

Nuorisotiimiläisillä ei kenelläkään ole omaa isoa tonttia, ei suuria summia rahaa, ei isoja ja hienoja radiolaitteita. Siksi nuorisotiimi tarvitsee apua, jotta tällaisia leirejä pystytään järjestämään. Suuret ja nöyrät kiitokset kuuluvat IARU:lle ja SRAL:lle rahallisesta sponsoroinnista. Asemakaluston lainauksesta kiitokset OH5C:lle, OH5Z:lle ja Liesan majalle. Leirillä oli maittavaa ruokaa, ja sitä oli paljon ja koko ajan saatavilla, siitä suuret kiitokset kuuluvat Tiitille, OH3HNY. Logistisesta avustamisesta kiitokset Tommille, OH3FCB, ja hänen bussilleen. Lähes turhana EA-miehenä leirillä toimi Teme, OH7T. Salon kerholaisista Memma, OH1EG, Kalle, OH1FEQ, ja Petteri, OH1KFL, olivat apuvoimissa, ja Jyväskylästä oli Jussi, OH6KV. He hoitivat tulo- ja lähtöselvitykset, saunan lämmitystä, apua ruuan kattauksessa ja muita isännän hommia, suuri kiitos. Keijolle, OH2ETM, kiitokset kettujahdin järjestämisestä. 

Leiritunnelmiin voi vielä virittäytyä uudelleen katselemalla kuvia osoitteesta www.ham-yota.com.

Artikkeli on julkaistu Radiamatöörilehdessä 4/2019